Tekoäly on tehokas apuri, joka kykenee automatisoimaan ihmisen aiemmin suorittamia tehtäviä. Paikoin tekoälyä voi ujuttaa myös osaksi taiteellista työskentelyä, mistä voit lukea lisää Art Pro –sivuston Tekoäly taiteilijan työvälineenä -artikkelista. Tekoäly ei kuitenkaan ole vain puhtaasti maalipensselin tai edes syntetisaattorin kaltainen väline, sillä tekoälyn tuotokset kehittyvät jatkuvasti koneoppimisen myötä. Tekoälyä praktiikassaan käyttävän taiteilijan onkin hyvä pysähtyä miettimään, kuinka tekoäly mahdollisesti muovaa taiteilijuutta sekä taiteilijan suhdetta tekoälyn tuottamaan teokseen. Samalla tekoälyä käyttäessään taiteilija kytkeytyy osaksi tekoälyn etiikasta käytävää keskustelua. Tässä tekstissä tarkastelen näitä näkökulmia. Tarkoituksenani ei ole tarjota valmiita vastauksia, vaan tuoda näkyväksi pohdinnan aiheita, jotka limittyvät tekoälylukutaitoon. Tekoälyn toiminnan ymmärtäminen ja kyky käyttää tekoälyä eettisesti ovat osa Opetushallituksen (2025) hahmottelemaa tekoälylukutaitoa, jonka hallitsemisen merkitys on kasvava.
Taiteilijan monistuvat roolit
Tekoälyn hyödyntäminen taiteellisen ilmaisun apurina muovaa ainakin hieman taiteilijan roolia suhteessa teokseen. Muutos tapahtuu erityisesti silloin, jos taiteilija hyödyntää tekoälysovelluksia kaupallisten teknologioiden rajaamilla tehdasasetuksilla (Bajohr 2024a, 324). Tällaisessa tapauksessa tekoälyn tuottamaan tuotokseen ovat vaikuttaneet sekä tekoälyn ohjelmoijat ja kehittäjät että tekoälyn koulutukseen käytetty ihmisten tuottama materiaali. Täydellinen tekoälyn toimintalogiikka on silti ihmisen ulottumattomissa, sillä sen tietojenkäsittely on liian monimutkaista. Näin ollen tekoälyn tuotokset pysyvät aina jossain määrin taiteilijan kontrollin ulkopuolella. Taiteilijan muuttuvat roolit koskettavat eri tavoin taiteenaloja. Esimerkiksi konkreettisten objektien luonnissa tekoälyn panos voi olla tulevaisuudessakin vähäinen. Musiikin tai kirjallisuuden puolella tekoälyn vaikutukset näkyvät jo erityisesti populaarien muotojen alueella.
Tekoälyn myötä taiteilijan rooli sulautuu mahdollisesti osaksi laajempaa roolien kirjoa. Seuraavaksi esittelen joitakin potentiaalisia rooleja.
Tekoälyä käyttävä taiteilija on edelleen taiteilija. Tekoälyn käyttäjä määrittää, mitä tekoälyllä halutaan saavuttaa ja miten tekoälyn tuottamaa ainesta käytetään. Nykyisessä kehitysvaiheessa (2025) tekoälyllä ei ole itsenäistä halua luoda taidetta, eikä tekoäly käsitä tuottamiaan teoksia taiteeksi. Tekoäly ei myöskään kiinnity taiteen traditioihin tai varsinaisesti ymmärrä tuottamaansa. Merkityksiä rakentavat siis aina ihminen ja hänen tarkoitusperänsä. Tässä mielessä tekoäly ei kykene korvaamaan taiteilijaa, vaan on maksimissaan taiteilijan kanssa liitoksissa oleva hybridimäinen toimija (Bajohr 2022, 264–255).
Taiteilija on myös tekoälyn käyttäjä, sillä hän hyödyntää tekoälyä sen mahdollistamissa raameissa. Tekoälyn tuotokset eivät ole täysin ihmisen hallittavissa, eikä niiden tuotosten taustalla vaikuttavaan dataan pääse käsiksi. Tässä onkin syytä huomioida medialukutaidon ja kriittisen ajattelun merkitys.
Taiteilija toimii lisäksi kuraattorina, joka valikoi tekoälyn tuotoksista käyttökelpoisen materiaalin ja saattaa sen mahdollisesti esille. Valikointi on konkreettista tekoälyn tuottamien vaihtoehtojen läpikäyntiä ja niistä soveltuvien osien valitsemista. Tekoälyn teho on nopeassa tuotannossa, mutta laatu on yleisesti epätasaista. Näin ollen materiaalia ei voi useinkaan päästää sellaisenaan maailmaan, vaan jonkun, jolla on vankka taiteen tuntemus, on käytävä tuotettu aines lävitse. Valikoinnin myötä kuraattorin roolista saattaa samalla muotoutua tietyn tyylin ja laadun takaaja tekoälyistyvässä teosten tuotannossa (Bajohr 2024b, 352–353; Beals 2024, 248).
Taiteilija on usein tekoälyn tuotosten muokkaaja, sillä tekoälyn tuottama materiaali on harvoin sellaisenaan käyttövalmista, vaan se vaatii työstöä soveltuakseen käyttötarkoitukseensa. Tekoälyn “kirjoittama” tai “kääntämä” kirja, “säveltämä” musiikkikappale tai “piirtämä” kuvitus ovat harvoin laadukkaita ja virheettömiä teoksia, ainakaan ilman ihmisen kontrollia.
Tekoäly mahdollistaa myös taiteilija ja teoksen kokija -dualismin liudentumista. Kirjailija Rachel Cusk (2023, 87) kirjoittaa lapsenkasvatuksen hallitsemattomuutta käsittelevässä esseessään, kuinka sen vastapainona: “Taiteilijuus on sitä, että saa teoksen tottelemaan tahtoaan (…).” Tekoälyn myötä taiteilijan kyky pitää teos omassa hallinnassaan voi haalistua, jos kokijalle annetaan valtaa muovata teosta, esimerkiksi tilassa tapahtuvan liikkeen tai äänen avulla. Tosin teoksen hallitsemattomuudesta päättää teoksen taustalla oleva taiteilija. Tutkija Margaret Boden (2010, 184–185) toteaakin, että arvaamattoman järjestelmän tuottama tulos on taiteilijan valintojen seurausta, sillä taiteilija on määrittänyt, kuinka hallitsematon teos on kyseessä. Taiteilijalla on vahva rooli teoksen suunnittelussa, vaikka teos eläisi ja muokkautuisi taiteilijasta riippumattomien kokijoiden vaikutuksesta.
Tekoälyn etiikka
Tekoälyä käyttävä taiteilija asettuu osaksi tekoälyä seuraavia eettisiä pulmia. Tekoäly ei ole itsessään hyvä tai paha, mutta se ei myöskään ole neutraali. Tämän alaotsikon sisällä tarkastelen tekoälyyn kytkeytyviä arvoja, tekijänoikeudellisia haasteita, sen tuottamaa ilmastokuormaa ja ihmisen kriittisen ajattelun merkitystä.
Tekoälysovellukset ovat ihmisten luomuksia ja ne on koulutettu ihmisten tuottamalla teksti-, kuva-, video- ja äänimateriaalilla, joista heijastuvat ihmisten arvot. Tämän myötä tekoälyyn ohjautuvat samat vinoumat ja vääristymät kuin sille syötetyssä datassa on (Rettberg 2023). Tekoäly voi siis tukea syrjiviä ja muita ongelmallisia rakenteita. Tekoälyn tuotokset voivat esimerkiksi sivuuttaa herkästi vähemmistöjen näkökulman, mikä voi johtua opetusdatassa olevista puutteista. Lisäksi ihmisten arvot heijastuvat tekoälyn kehittämiseen ja ohjelmointiin. Kehittäjät ja ohjelmoijat pyrkivät paikoin suitsimaan tekoälyn tuotoksia. Tämä tapahtuu usein varjokehotteiden avulla, joiden myötä pyritään karsimaan, ettei tekoäly tuottaisi esimerkiksi rasistista sisältöä tai vastaisi väkivaltaa ihannoiviin kehotteisiin. Kääntöpuolena esimerkiksi poliittista valtaa pitäville arat aiheet voivat päätyä tekoälyn vastausten ulkopuolelle, erityisesti, jos tekoälyä kehitetään vähemmän demokraattisissa yhteiskunnissa. Tekoälyn vastausten taustalta paistavat usein pienen ihmisjoukon arvovalinnat. Taiteilijan roolina voi olla teknologiaan linkittyvien arvojen ja niihin liittyvien haasteiden esille tuominen. Esimerkiksi Stephanie Dinkins käsittelee teoksissaan rotuun ja sukupuoleen liittyviä, tekoälyteknologiaan sisään päässeitä ennakkoluuloja (ks. Poutiainen 2024, 75).
Yksi aikamme merkittävistä oikeudellisista dilemmoista on tekoälyn ja tekijänoikeuksien suhde. Tekoälyn koulutuksen ja tuotantoprosessin taustalla vaikuttaa laaja kirjo ihmisten tuottamaa sisältöä, jota eri tavoin yhdistellen tekoäly tuottaa uudenkaltaisia synteesejä. Tekijänoikeuksien näkökulmasta tästä nousee kysymys: millä tekoälyä saa kouluttaa? Uhkakuvana on, että tekoäly imaisee kaiken ihmisten tuottaman digitaalisen tai digitoidun sisällön, mylläten siitä vapaasti rajattoman määrän versiointeja, jotka eivät kuitenkaan ole suoranaisia plagiaatteja (ks. Mäki 2023). Näin tekoälyn teokset saattavat jäädä tekijänoikeudellisesti välitilaan ja samalla materiaalin haltija ilman asianmukaisia korvauksia tai valtaa päättää teostensa kohtalosta
Kansainvälisellä tasolla tekoälyn herättämiin tekijänoikeudellisiin huoliin pyrkii vastaamaan muun muassa EU:n AI Act -säädös, jonka sisältöön myös taitelijat ovat pyrkineet vaikuttamaan. Tekoälyn ja tekijänoikeuksien suhde nousee esiin myös opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2024 toteuttamassa kulttuuripoliittisessa selonteossa. Selonteossa muun muassa linjataan: “Tekoäly on mahdollisuus laajentaa luovaa ilmaisua ja saavuttaa uusia yleisöjä, mutta tasapainoisesti tekijänoikeuksia ja taiteilijoiden työtä kunnioittaen.” (OKM 2024, 19). Linjauksessa korostuu, että tekoäly voi tukea taiteen tekemistä, mutta samalla on löydettävä väylä, jossa tekijänoikeudet tulevat kunnioitetuiksi. Protestina nykytilaa kohtaan esimerkiksi yli 1000 muusikkoa julkaisi hiljaisuutta sisältävän Is This What We Want (2025) -albumin, jonka taustalla on halu evätä tekoälyn koulutuksessa käytettävä tekijänoikeuksien alainen materiaali. Taiteilija Teemu Mäki (2023) puolestaan esittää mahdolliseksi vastaukseksi haasteeseen laajempaa sääntelyä, tekijänoikeuksien kirkastamista ja ihmisten sosiaaliturvan parantamista. Tekijänoikeuksien perusteista löydät tietoa Art Pro –sivuston “Tekijänoikeudet”.
Tekoälyn kehittäminen ja käyttö kuluttavat runsaasti energiaa ja aiheuttavat ilmastokuormaa. Apulaisprofessori Shaolei Ren (2023) kuvaa metaforin tekoälyn serverien olevan sekä energian nälkäisiä että veden janoisia, sillä ne kuluttavat molempia suuria määriä. Lisäksi tekoälysovellukselle esitetyn kysymyksen on arvioitu kuluttavan yli 10 kertaa enemmän energiaa kuin Google-haun (Yle 2025). Tekoälysovellukset kuitenkin kehittyvät jatkuvasti, joten tiedot kulutuksesta kytkeytyvät aina tiettyyn hetkeen.
Lisäksi on oleellista muistaa kriittisen ajattelun hyveet, kuten lähdekritiikki. Tekoälyn vastaukset eivät aina perustu vankasti todellisuuteen, vaan ne saattavat sisältää niin sanotusti tekoälyn hallusinoimaa eli vääristynyttä tai jopa keksittyä tietoa (Arkoudas 2023). Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että tekoälyllä ei ole tarpeeksi aineistoa kysytystä aiheesta (Rettberg 2023). Lisäksi datan ollessa ristiriitaista tekoäly voi tuottaa kummalliselta vaikuttavia vastauksia (Mäki 2023). Luotettavuuden tarkastamisessa vastuulliseksi jää tekoälyä käyttävä ihminen, mikä korostaa kriittistä ajattelun ja vankan medialukutaidon merkitystä muuttuvassa mediaympäristössä. Ihmisen valinnoilla ja toiminnalla on keskeinen rooli tekoälyn sävyttämässä todellisuudessa. Tekoälyä voikin ajatella runoilija Kristian Blombergin (2025, 31) säkein:
Niin kuin koneella ei ole sielua
vielä
Ihmisellä
Pikalista:
Tekoäly mahdollisesti sulauttaa taiteilijan roolia muihin rooleihin, kuten käyttäjän, kuraattorin ja editorin rooleihin. Samalla tekoäly voi lisätä taiteen kokijan osallisuutta teoksen muotoutumiseen.
Tekoälyn käytön myötä taiteilijan rooliin limittyy tekoälyn etiikan pohdinta. Tekoälyn eettiset kysymykset heijastuvat muun muassa tekijänoikeuksiin, ihmisten ajatusvinoumien toistoon, virheellisen tiedon tuotantoon ja ilmastokuormaan.
Ihminen on kuitenkin lopulta vastuussa sekä taideteoksista että eettisistä valinnoistaan. Ihminen valitsee mihin päämääriin tekoälyä käyttää.
Lähteet:
Arkoudas, Konstantine (2023). ”ChatGPT is no stochastic parrot. But it also claims that 1 is greater than 1.”. https://medium.com/@konstantine_45825/chatgpt-is-no-stochastic-parrot- but-it-also-claims-that-1-is-greater-than-1-e3cd1fc303e0 (luettu 5.3.2025).
Bajohr, Hannes (2022). “The Paradox of Anthroponormative Restriction: Artistic Artificial Intelligence and Literary Writing”. CounterText 8, no. 1 (2022): 262–282.
Bajohr, Hannes (2024a). “Writing at a Distance: Notes on Authorship and Artificial Intelligence”. German Studies Review, Volume 47, Number 2, May 2024, 315–337.
Bajohr, Hannes (2024b). “On Artificial and Post-Artificial Texts: Machine Learning and the Reader’s Expectations of Literary and Non-Literary Writing”. Poetics Today 45, no. 2 (2024): 331–361.
Beals, Kurt (2024). “What Is an Artificial Author?”. Poetics Today 45:2 (June 2024), 243– 250.
Blomberg, Kristian (2025). Sukupolvialus. Helsinki : Poesia.
Boden, Margaret (2010). Creativity and Art: Three Roads to Surprise. Oxford: Oxford University Press.
Rettberg, Scott (2023). “Cyborg Authorship: Writing with AI – Part 1: The Trouble(s) with ChatGPT”, Electronic Book Review. https://doi.org/10.7273/5sy5-rx37.
Yle (2025). “Tekoäly ahmii sähköä, mutta ratkaisu löytyy Turusta – uusi siru säästäisi jopa 99,9 prosenttia energiaa”. https://yle.fi/a/74-20148673
