Tässä artikkelissa tehdään tutuksi suomenkielinen yläkäsite osallistuva taide, jolla tuodaan yhteen tämän alan lukuisat lähestymistavat taiteen lajista riippumatta. Osallistuvaa taidetta on esimerkiksi julkinen taide, kulttuurihyvinvointi, taideaktivismi ja yhteisötaide.
Kirjoittaja: Eeva Siljamäki, tutkija ja pedagogi.
Taidelähtöisten menetelmien ja taiteellisten prosessien käyttäminen eri konteksteissa taidekentän tai -instituutioiden ulkopuolella on kasvava ala Suomessa. Suomessa tätä alaa kutsutaan esimerkiksi yhteisötaiteeksi, julkiseksi tai soveltavaksi taiteeksi. Tässä artikkelissa tehdään tutuksi suomenkielinen yläkäsite osallistuva taide, jolla tuodaan yhteen tämän alan lukuisat lähestymistavat taiteen lajista riippumatta. Osallistuvaa taidetta on esimerkiksi julkinen taide (engl. public art), kulttuurihyvinvointi (engl. cultural well-being), osallistava taide (engl. participatory art), sosiaalisesti sitoutunut taide (en. socially engaged arts), soveltava taide (engl. applied arts), taideaktivismi (engl. art activism) ja yhteisötaide (engl. community arts).
Osallistuvan taiteen tavoitteena on muutos osallistujissa, yleisössä, asioissa tai ympäristössä, kuten uusien näkökulmien löytyminen, hyvinvoinnin edistyminen tai erilaisten taitojen kehittyminen. Osallistuvassa taiteessa yleisö osallistuu tai vaikuttaa taiteelliseen prosessiin, jolloin taiteilija toimii muutoksen ja toiminnan fasilitoijana. Osallistuvaa taidetta voidaan toteuttaa erilaisten yhteisöjen, ryhmien tai organisaatioiden parissa, kuten hoiva- ja päiväkodeissa, mielenterveyskuntoutujien parissa tai vankiloissa. Lähtökohtana on usein taiteilijan oma kiinnostus tutkia taiteen, osallistujien ja yhteiskunnan välisiä suhteita. Osallistuvassa taiteessa työnkuvaan voi sisältyä taiteen tekemisen lisäksi esimerkiksi taiteesta puhumista erilaisille ryhmille, kehittävää työskentelyä eri alojen ammattilaisten kanssa, taideprosessiin osallistumisen mahdollistamista tai taiteellisten prosessien suunnittelua uusiin konteksteihin.
Kuvio 1. Osallistuvan taiteen keskeisiä piirteitä ja lähestymistapoja
Osallistuva taide on monimuotoinen ala, jossa osaamistarve voi vaihdella kohderyhmän, rahoittajan, kontekstin ja taiteilijan mukaan. Ammatillisen osaamisen ytimessä on taiteellinen (1) osaaminen, johon liittyvät taiteellinen suuntautuminen, tutkiva ajattelutapa, taiteelliset käytännön taidot ja niihin liityvä ymmärrys. Työskentelyä erilaisten ihmisten, ryhmien, instituutioiden ja organisaatioiden parissa tukee sosiaalinen (2) osaaminen, kuten kyky kuunnella ja viestiä osallistujan lähtökohdat huomioiden sekä avoin ja kiinnostunut asenne ihmisten monimuotoisuutta kohtaan. Ymmärrys omista asenteista ja oletuksista, sensitiivisyys osallistujien tarpeita kohtaan ja kyky neuvotella eettisiä haasteita ovat puolestaan eettistä (3) osaamista, joka ohjaa taiteilijan toimintaa, ajattelua ja valintojen tekemistä niin tietoisesti kuin tiedostamatta.
Osallistuvassa taiteessa on usein tarvetta pedagogiselle (4) osaamiselle, jonka keksiössä on joustavuus, eli kyky mukauttaa toimintaa ja menetelmiä tilanteen, yhteisön tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Ihmisten parissa työskentelyä tukee myös kasvuna asenne (eng. Growth mindset) ja ymmärrys taiteellisten, kokemuksellisten ja dialogisten prosessien mahdollistamisesta: miten luodaan turvallisempaa tilaa ja ohjataan muutosprosesseja eli oppimista. Osallistuvan taiteen alalla työskennellään usein määräaikaisesti tai hankerahoituksen turvin itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yrittäjänä, joten työllistymistä tukee ammatinharjoittamiseen (5) liittyvä osaaminen, kuten kyky toteuttaa ja johtaa projekteja tai hankkeita erilaisissa yhteyksissä, ympäristöissä, yhteisöissä ja monialaisissa tiimeissä, sekä verkostoituminen ja taiteilijan oman hyvinvoinnin ylläpitäminen.
Sidosryhmien ja kontekstin ymmärtäminen, prosessin dokumentointi, tiedon kerääminen, analysointi ja tulosten raportointi puolestaan liittyvät tutkimus- ja kehittämisosaamiseen (6), joka tukee oman työn kehittämistä ja auttaa tunnistamaan tarpeita ja mahdollisuuksia taideperustaisille menetelmille sekä perustelemaan eri taidemuotojen ja tekniikoiden käyttöä. Ymmärrys osallistuvan taiteen kentästä ja konteksteista joissa työtä tehdään on tilannesidonnaista (7) osaamista, johon liittyy myös avoin suhtautuminen uusiin käytäntöihin, yhteistyöhön ja jakamiseen. Tilannesidonnaiseen osaamiseen kuuluu myös halu ymmärtää sidos- ja kohderyhmien tarpeita ja kykyä sovittaa ne taiteellisten tavoitteiden kanssa yhteen. Se tukee tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämistäja sitä myöten eettisesti perusteltujen päätösten tekemistä.
Kuvio 2. Osallistuvan taiteen osaamisalueet
Osallistuvan taiteen koulutus on jalkautunut ympäri Suomea eri nimikkeiden alle edustaen eri taiteen aloja ja lähestymistapoja. Osallistuvaa taidetta voi opiskella ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa, useissa avoimissa yliopistossa, täydennyskoulutuksena ja myös kandidaatin- ja maisterinopintoina yliopistossa. Esimerkiksi kulttuurihyvinvointia voi vuonna 2024 opiskella niin taiteen kuin sosiaali- ja teveysalan ammattilaisena. Kandidaatin- ja maisterinopintoja voi suorittaa esimerkiksi Lapin yliopiston Soveltavan taiteen koulutuohjelmassa, [https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Taiteiden-tiedekunta/Opinnot/Soveltava-taide-] ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Luovuus ja taide sosiaali- ja terveysaloilla -maisteriohjelmassa [https://www.metropolia.fi/fi/opiskelu-metropoliassa/ylemmat-amk-tutkinnot/luovuus-ja-taide-sosiaali-ja-terveysaloilla]. Täydennyskoulutuksia tarjoaa esimerkiksi Turun Taideakatemian Sairaala- ja hoivamuusikon osaajakoulutus [https://www.turkuamk.fi/fi/tutkinnot-ja-opiskelu/avoin-amk/korkeakouludiplomit/sairaala-ja-hoivamuusikon-osaajakoulutus-musiikin-ammattilaisill/].
Osalllistuva taide on kehittyvä ala, jolla ei vielä ole laillistettua ammattinimikettä tai pätevöitymistä. Näin ollen osalllistuvan taiteen alalla työskentelevillä voi olla esimerkiksi taide-, kasvatus-, opetus-, sosiaali-, tai terveysalan koulutus tai tutkinto. Osalllistuvan taiteen alalla tekijä on usein itse vastuussa työnsä kehittämisestä ja osaamisensa ylläpitämisestä. Suomessa osalllistuvan taiteen ammattilainen toimii usein vakiintuneiden rakenteiden ulkopuolella esimerkiksi kolmannella sektorilla, määräaikaisissa projekteissa, apurahan tuella, freelancerina tai yrittäjänä. Osalllistuvan taiteen alallla työskentelevien koulutustaustan hajanaisuus näyttäytyy Suomessa esimerkiksi yhteisen eettisen säännöstön puutteena. Tukea voi hakea kansainvälisistä ohjeistuksista, kuten esimerkiksi taiteen ja terveyden rajapinnalla työskentelyyn kehitetty NOAH Code of Ethics [https://thenoah.net/code-of-ethics-2023-edition/] (NOAH, 2023).
Osalllistuvan taiteen ammattilaisten verkostoja on Suomessa etenkin kulttuurihyvinvoinnin alalla, kuten Turun ammattikorkeakoulun luotsaama yhteistyöverkosto Taikusydän [https://taikusydan.turkuamk.fi/ ja Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston yhteinen osaamiskeskittymä CuWere [https://cuwere.fi/]. Taidelähtöisiä menetelmiä ja taidetta soveltavia yhteisöjä Suomessa on useita, kuten esimerkiksi sosiaalista sirkustoimintaa tekevä Sorin sirkus [https://www.sorinsirkus.fi/sosiaalinen-sirkus/], vangeille suunnattu Porttiteatteri [https://porttiteatteri.fi/] ja mielenterveyskuntoutujille suunnattu Taiteen sulattamo [https://taiteensulattamo.fi/].
Kuvio 3. Osallistuvan taiteen koulutus ja työskentely
Bishop, C. (2012). Artificial Hells: Participatory Art and the Politics of Spectatorship. Verso Books.
Fisher, S. & Thompson, J. (2020). Performing care. New Perspectives on socially engaged performance. Manchester University Press.
Frasz, A., & Sidford, H. (2017). Mapping the landscape of socially engaged artistic practice. Helicon Collaborative.
Heinsius, J. & Lehikoinen, K. (2013). Training Artists for Innovation: Competencies for New Contexts. Theatre Academy, University of the Arts Helsinki. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6670-05-8
Helguera, P. (2012). Education for Socially Engaged Art. Jorge Pinto Books.
Kantonen, L. & Karttunen, S. (2021). Yhteisötaiteen etiikka. Tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7410
Lacy, S. (Ed.). (1995). Mapping the terrain: New genre public art. Bay Press.
Lehikoinen, K., Pässilä, A., Martin, M. & Pulkki, M. (2016). Taiteilija kehittäjänä: taiteelliset interventiot työssä (pp. 7–33). Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6670-73-7
Lehikoinen, K. & Siljamäki, E. (2023). Socially Engaged Arts (SEA) Practices: Key Skills and Capabilities. Research in Arts Education, 3, 8-26. https://doi.org/10.54916/rae.130211
Matarasso, F. (2019). A Resteless Art. How participation won and why it matters. Calouste Gulbenkian Foundation.
NOAH (National Organisation for Arts and Health). (2023). NOAH Code of Ethics. [Noudettu 8.11.2024 osoitteesta https://thenoah.net/code-of-ethics-2023-edition/]
Siljamäki, E. (2024). Vuorovaikutus ja osallistumisen mahdollistaminen laajentuvan muusikkouden viitekehyksessä.
Vella, R. & Pule, M. (2021). Conducting participatory arts projects: A practical toolkit. University of Lapland. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-245-0
Westerlund, H., Karttunen, S., Lehikoinen, K., Laes, T., Väkevä, L., & Anttila, E. (2021). Expanding professional responsibility in arts education: Social innovations paving the way for systems reflexivity. International Journal of Education & the Arts 22(8).
