Lähdeviittausohjeet
Tämä teksti valottaa lähdeviittaamisen perusperiaatteita: miksi lähteitä käytetään ja miksi niiden kanssa tulee olla tarkkana.
Taideyliopiston lähdeviittaamisen perusperiaatteet
Nämä ohjeet koskevat lähdeviittaamista Taideyliopiston opiskeluteksteissä, mutta niitä voi soveltaa monenlaisissa teksteissä, esimerkiksi apurahahakemuksessa, jossa lähteitä on käytetty. Tämä ohjeistus on tarkoitettu pääasiassa suomenkielisen akateemisen kirjoittamisen avuksi. Jos kirjoitat englanniksi tai ruotsiksi, valitse ohjeiden ruotsin- tai englanninkieliset versiot (linkit), koska jotkin ohjeet ovat kielikohtaisia.
Tämä materiaali on koottu American Psychological Associationin ja Chicago Manual of Stylen materiaalien pohjalta hyödyntäen myös Taideyliopiston eri yksiköiden aiempia lähdeohjeita sekä muiden korkeakoulujen ohjeistuksia.
Miksi lähdeviitteiden merkitseminen on tärkeää?
Oma ajattelumme pohjaa aina johonkin olemassa olevaan. Rakennamme omaa ajatteluamme yhdistellen maailmassa olevaa, moneen kertaan kerrostunutta ja laskostunutta tietoa omiin kokemuksiimme ja oivalluksiimme. Monissa asiantuntijateksteissä onkin tarkoitus pohtia ja esitellä myös sitä, miten oma taiteellinen tai tadepedagoginen ajattelumme suhteutuu kenttäänsä. Kirjoituksissa on siksi syytä tuoda esiin, ketkä ovat olleet oman tekemisen ja ajattelun kannattelijoita, inspiraation lähteitä ja edellä kulkijoita.
Viitemerkintöjen avulla kerrotaan, mistä tekstissä esitelty idea tai tieto on peräisin. Näitä kirjoittamisesi taustalla tai pohjalla vaikuttavia materiaaleja kutsutaan lähteiksi. Lähde voi olla esimerkiksi kirja, verkkojulkaisu, luento, esitystaltiointi tai vaikkapa taideteoksen esittelymateriaali. Viittausmerkintöjen avulla erotetaan kirjoittajan omat ajatukset, oivallukset ja sovellukset muiden ajatuksista. Viitteiden avulla lukijan pitää pystyä löytämään viitattu lähde ja tarvittaessa tarkistamaan, pitääkö kirjoittajan esittämä väite paikkansa. Viitteet myös kertovat lukijalle, mistä tämä löytää halutessaan asiasta lisää tietoa.
Oikein viittaaminen on osa asiantuntemusta
Merkitsemällä huolellisesti lähdeviitteet annat toisten kirjoittajien, taiteilijoiden tai ajattelijoiden työlle asianmukaisen arvon ja vältät syyllistymästä plagiointiin. Plagiointi tarkoittaa toisten töiden tai ideoiden luvatonta lainaamista. Jos kirjoittaja suoraan tai mukaillen kopioi toisen tekstiä ja esittää sen – huolimattomuuttaan tai tahallaan – omissa nimissään, se katsotaan plagioinniksi. Usein plagiointitapaukset johtuvatkin siitä, ettei kirjoittajalla ole ollut lähdeviittausjärjestelmä riittävän hyvin hallussa tai hän ei ole ollut sen kanssa kyllin huolellinen. Lue lisää tiedevilpistä.
Monilla yliopistoilla on käytössään tekstien plagioinnin tunnistamiseen tarkoitettu Turnitin-palvelu. Se analysoi tekstiä ja tuottaa raportin, jossa listataan ne tekstikohdat, joissa työn sisältö vastaa jonkin vertailulähteen sisältöä. Turnitin-palvelu auttaa kirjoittajaa hahmottamaan, miten hän on onnistunut lähteistä poimitun asiasisällön sanoittamisessa omin sanoin ja missä lähteisiin viittaaminen ja merkinnät ovat puutteellisia, jolloin tekstin osa voidaan katsoa jopa plagiaatiksi.
