Kriittinen ajattelu

Johdanto

Elämme aikana, jolloin tieteellistä ja muuta asiantuntijatietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan. Digitaalisten teknologioiden ansiosta kuka tahansa voi myös saavuttaa tietoa paremmin kuin ennen, jos hänellä on pääsy verkkoyhteyteen. Samoin ihmisten välinen kommunikaatio on mahdollista laajemmin ja tiheämmin kuin aiemmin ihmiskunnan historiassa. Kaikki tämä luo erinomaiset mahdollisuudet tietoon pohjautuvalle kansalaiskeskustelulle ja demokratialle.

Tiedon, viestinnän ja kommunikaation ennenkokemattomasta kattavuudesta ei ole kuitenkaan suoraan seurannut yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien tietämyksen vastaavaa edistymistä. Disinformaatio ja sumutukset leviävät siinä missä tietokin, joskus jopa tehokkaammin. Vastaavasti kommunikaation mahdollisuudet sinänsä eivät ole taanneet parempaa yhteisymmärrystä ja toisten kuuntelemista vaan ne ovat tuottaneet myös konfliktien ja vastakkainasettelujen voimistumista. Saatavilla olevan tiedon muuttuminen ihmiskunnan elämään vaikuttavaksi toiminnalliseksi tietämykseksi edellyttääkin hyvin paljon yksilöllistä ja yhteisöllistä oppimista.

Näihin pulmiin tarjottuna lääkkeenä on yleensä kriittisen ajattelun ja dialogitaitojen vahvistaminen niin koulutuksessa kuin läpi yhteiskunnan muiden instituutioiden. Kriittinen ajattelu ja dialoginen keskustelu voivatkin parhaiten yhdessä tukea toisiaan, sillä ne kannattaa nähdä kolikon kahtena puolena. On olennaista, ettei kriittistä ajattelua tällöin oleteta helpoin konstein opittavaksi taidoksi vaan se ymmärretään kokonaisvaltaiseksi valmiudeksi, johon vaikuttavat ihmisen elämän eri puolet järjenkäytöstä tunnetajuun ja asenteista tottumuksiin. Jotta kriittisyyden valmiuksia voidaan harjoitella yhdessä toisten kanssa, tarvitaan sosiaalista luottamusta ja hyviä yhteisöllisiä käytäntöjä. (Baggini 2023; Tomperi 2017.)

Mitä on kriittinen ajattelu?

Alan teoreetikoiden muodostama asiantuntijaryhmä määritteli vuonna 1990 kriittisen ajattelun harkituksi ja itsereflektiiviseksi arvostelmien muodostamiseksi, jossa tarkastellaan esimerkiksi käsitteitä eli käytettyä kieltä, saatavilla olevaa tiedollista näyttöä, perusteita, arvioinnissa sovellettuja kriteereitä sekä asiayhteyttä eli kontekstia. (Facione 1990.) Yksinkertaisemmin tämä tarkoittaa, ettemme kiirehdi ottamaan kantaa johonkin asiaan ennen kuin olemme mahdollisuuksien mukaan riittävästi tutkineet aihetta eri puolilta ja sitten muodostaneet mielipiteen, jolle osaamme antaa muidenkin ymmärtämät perustelut.

Asiantuntijaryhmä totesi myös asenteiden ja taipumusten tärkeyden, jos joku mielii kehittyä kriittisesti ajattelevaksi ihmiseksi. Siihen tarvitaan esimerkiksi avarakatseisuutta ja rohkeutta kyseenalaistamiseen, tasapuolisuutta ja omien ennakkoluulojen tunnistamista, huolellisuutta ja sinnikkyyttä sekä valmiutta tunnistaa oma erehtyväisyytensä ja muuttaa tarvittaessa näkemyksiään. (Facione 1990.)

Edeltävistä kuvauksista on tärkeätä huomata, ettei ”kriittisyys” filosofiassa ja tieteessä tarkoita kielteisyyttä, torjumista, moittimista ja vastustusta, mikä usein on sen arkipuheessa ja mediassa näkyvä merkitys. Kuten kirjallisuus-, musiikki- tai taidekriitikon tehtävänä ei ole syyttää ja moittia vaan tutustua vankasti teoksiin ja arvioida niitä (voiden yhtä lailla päättyä kiittävään näkemykseen), on kriittisen ajattelun tuloksena aiempaa harkitumpi arvio, jolle on hyvät perusteet.

Emme kuitenkaan kykene harkintaan jatkuvasti emmekä kaikissa asioissa. Arkemme ja suurin osa elämästämme ja toiminnastamme perustuu välttämättä nopeisiin päätelmiin ja valintoihin. Enin osa ajattelustamme on aina spontaania ja paljolti tiedostamatonta. Kriittisen ajattelun tehtävänä on keskeyttää tämä ajattelun spontaani virtaus ja pysähtyä asian äärelle. Tällainen interventio ja puntarointi on aikaa ja energiaa vievää sekä joskus suorastaan tuskastuttavaa. Juuri siksi kriittinen ajattelu vaatii meiltä kokonaisvaltaisina ihmisinä järjen, tietämyksen, tunteen, tahdon ja asenteiden yhteenkäymistä – niiden on vedettävä yhtä köyttä eikä sodittava toisiaan vastaan.

Ajattelun kokonaisvaltaisuutta on filosofi Matthew Lipman kuvannut jäsentämällä taitavan ajattelun ulottuvuuksiksi kriittisyyden (critical), luovuuden (creative) ja huolehtivuuden tai välittämisen (caring), jotka ovat kaikki mukana pyrkimyksissämme ajatella jotakin asiaa hyvin. Vaikkapa jonkin ongelman ratkaiseminen tai uuden työtavan oppiminen aktivoivat niitä kaikkia. Uusien mahdollisuuksien ideointi kysyy luovuutta, mutta kriittisyys on tarpeen, jotta seulomme parhaiden ideoiden jyvät akanoista. Ja jos emme välittäisi ongelmasta tai työn päämäärästä ja huolehtisi sen toteutumisesta, emme ylipäätään kiinnostuisi tekemään sen eteen mitään. Hyvässä ajattelussa niin kriittisyydellä, luovuudella kuin huolehtivuudella on paikkansa, kuten kriittinen arviointi, esteettinen luominen ja eettinen välittäminen ovat hyvän ihmiselämän ulottuvuuksia. (Lipman 2019.)

Miten harjoittaa kriittistä ajattelua?

Vaikka kriittisen ajattelun harjoittelu ja harjoittaminen on vaativaa, eikä luonnu meiltä ihmisiltä itsestään vaan on usein kovan työn takana, on kuitenkin suuntaviittoja, joita voi pitää mielessä siihen pyrkiessään. Ainakin seuraavien tottumusten harjoittelusta on hyötyä:

• Aika ajoin voi tietoisesti pysäyttää ajattelunsa perusasioiden äärelle ja pohtia omaksumiaan ajattelun ja toiminnan tapoja eli harjoittaa metakognitiivista itsereflektiota. Otanko esimerkiksi vakavammin sellaisten ihmisten mielipiteet, jotka muistuttavat enemmän itseäni, ovat samaa (tai vastakkaista) sukupuolta, ovat asemaltaan ylempänä, iältään vanhempia tai siistimmin pukeutuneita? Silloin arvioni eivät perustukaan vain ajatusten sisältöön. Entä jaanko maailmaa herkästi me ja muut -asetelmiin vaikkapa kansallisuuden, puoluekannan ja ideologian, persoonallisuuden, uskonnon tai uskonnottomuuden tai vaikka koulutuksen perusteella? On ihmisille ominainen kognitiivinen piirre jäsentää maailmaa mustavalkoisen kahtiajakoisesti, koska se nopeuttaa maailmassa suunnistautumista, mutta se samalla usein huomaamattamme vääristää arvioitamme.
• Kannattaa kiinnittää huomiota tärkeimpinä pitämiinsä käsityksiin. Toisinaan on hyvä kyseenalaistaa ja pohtia perusteellisesti sellaisia maailmankuvansa ja elämäntapansa perusoletuksia, joihin on eniten kiintynyt. Tällainen pysähtyminen voi johtaa arvokkaaseen eksistentiaaliseen pohdiskeluun oman elämän merkityksestä ja siitä, mihin elämänsä haluaa omistaa. Ja mitä käänteentekevämpiä oivalluksia kokee saaneensa, sitä syvemmin niitä on syytä punnita. Oletetuissa itsestäänselvyyksissä ja suurissa valaistumisen kokemuksissa piilevät myös merkittävimpien erehdysten mahdollisuudet. Esimerkiksi uskonnollinen usko tai vaikka usko salaliittoteorioihin voi syntyä nopeana herätyksen tunteena hyvin lyhyessä ajassa (Tomperi 2022). Silloin on varmaa, että uusi maailmankuva ei ole harkitun ja monipuolisen puntaroinnin tulosta.
• Niin sanottu dialektinen ajattelu toimii usein kriittisen ajattelun käytännön tukena: on vilpittömästi punnittava puolelta ja toiselta, väiteltävä sisäisesti puolesta ja vastaan, otettava monia näkökulmia – vain näin voi välttää ajautumisen mustavalkoisiin käsityksiin. Toisinaan tällainen tuntuu epämiellyttävältä ja juuri silloin huomaamme, miten työlästä kriittinen ajattelu voi emotionaalisesti olla. Esimerkiksi ajatteleminen toisinaan vastoin omia ennakko-oletuksiaan on kaikille vaikeaa: mitä kuuntelemisen arvoista voisi olla sellaisessa näkemyksessä, jota haluaisimme spontaanisti voimakkaasti vastustaa; mitä puutteita tai erheitä on puolestaan niissä käsityksissä, joita haluaisimme puolustaa. Yleensä tällainen ei johda siihen, että omaa käsitystään pitäisi muuttaa, mutta arvokasta on jo se, että tämän jälkeen ymmärrämme syvemmin ja osaamme perustella paremmin oman kantamme.
• On tunnistettava ja punnittava omia välittömiä tuntemuksiamme. Kun meissä herää reaktionomaisesti vahvoja myötämielisyyyden tai vastaansanomisen tunteita jotakin uutta väitettä kohtaan, kannattaa tunnustella, mistä nämä tuntemukset meissä tulevat ja miksi. Miksi esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen osoittamat ravintosuositukset herättävät monissa närkästystä ja kiukkua, mistä nämä tunteet meissä kertovat? Aiheiden ennakkoluuloton ja huolellinen puntarointi ja oman toimintamme kriittinen arviointi ei onnistu, ellemme ensin osaa käsitellä näitä vastenmielisyyden ja vastarinnan tunteita itsessämme.
• Kannattaa hakeutua sellaisten lämminhenkisten yhteisöjen, yhdistysten ja seurojen piiriin, joissa yhdessä pyritään harjoittamaan hyvää ajattelua, tutkimaan ja kokeilemaan asioita sekä keskustelemaan kuuntelevasti ja perustelevasti. Niissä meille tarjoutuu tilaisuuksia opetella rakentavaa erimielisyyttä. Hyvän dialogin ja debatin tilanteet ovat parasta harjoitusta kriittiselle ajattelulle. Lisäksi ne rikastavat elämäämme ja ovat paras tuki tulevaisuuden demokratialle. Tällainen toisia kunnioittava ja parempaan ajatteluun pyrkivä yhteisöllisyys on juuri tutkimus- ja opetusyhteisöjen ihanne. Yliopistoa merkitsevä myöhäislatinan käsite universitas tarkoittikin ihmisten yhteisöä. Yliopistoyhteisöön voivat kuulua kollegiaalisesti kaikki osalliset opiskelijoista professoreihin. Silloin ideoiden painoa ei arvioida niiden esittäjän aseman vaan niiden sisällön perusteella. Toisinaan voi tuntua, että nyky-yliopistot jäävät kauaksi tällaisesta ihanteesta, mutta ihanteiden tehtävänä onkin näyttää suuntaa kohti parempaa.

Lähteet:

Baggini, Julian, Filosofisen ajattelun opas. (How to Think Like a Philosopher, 2023.) Suom. Tapani Kilpeläinen. niin & näin, Tampere 2023. https://netn.fi/syn_publication/filosofisen-ajattelun-opas/

Facione, Peter, Critical Thinking. A Statement of Expert Consensus for Purposes of Educational Assessment and Instruction. The Delphi Report, Executive Summary. California Academic Press, Millbrae 1990. Verkossa: https://www.researchgate.net/publication/242279575_Critical_Thinking_A_Statement_of_Expert_Consensus_for_Purposes_of_Educational_Assessment_and_Instruction

Lipman, Matthew, Ajattelu kasvatuksessa. (Thinking in Education, 2003.) Suom. Tapani Kilpeläinen. niin & näin, Tampere 2019. https://netn.fi/syn_publication/ajattelu-kasvatuksessa/

Tomperi, Tuukka, Kriittisen ajattelun opettaminen ja filosofia. Pedagogisia perusteita. niin & näin 4/2017, 95–112. Verkossa: https://netn.fi/artikkelit/kriittisen-ajattelun-opettaminen-ja-filosofia-pedagogisia-perusteita/

Tomperi, Tuukka, Salaliittoteoriat. Katsaus salaliittokertomusten vetovoimaan ja ideologiseen hyväksikäyttöön. niin & näin 2/2022. Verkossa: https://netn.fi/artikkelit/salaliittoteoriat/