Tässä tekstissä kirjoitetaan esittävien taiteiden työrooleista, keskittyen tanssin, sirkuksen ja teatterin parissa tapahtuvaan työhön.
Kirjoittaja: Elsa Heikkilä, tanssitaiteilija, freelancerkoordinaattori, työehtosiantuntija (Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto)
Kirjoitan tässä tekstissäni esittävien taiteiden työrooleista, keskittyen tanssin, sirkuksen ja teatterin parissa tapahtuvaan työhön. Esittävien taiteiden työnkuvat elävät mukana alojen muutoksessa. Toisin sanoen uusia työrooleja syntyy, kun työtavat kehittyvät sekä työnkuvat ja työympäristöt muuttuvat. Näin ollen tekstini pohjalla oleva ymmärrykseni muuttuu koko ajan ja tekstiä olisi ideaalitilanteessa hyvä päivittää säännöllisesti. Nojaan tekstissäni muun muassa Teatterialan työehtosopimukseen ja siellä kuvattuihin työrooleihin. Ammattiliittojärjestelmämme tärkeä tehtävä on turvata vähimmäistyöehdot ja sen vuoksi työehtosopimukset muuttuvat suhteellisen hitaasti. Tämän johdosta Teatterialan työehtosopimus ei tunnista kaikkia työrooleja, joita sen olisi syytä tunnistaa. Näin ollen tekstissäni on varmasti myös katvealueita – toivottavasti tekstiäni on kuitenkin mahdollista hyödyntää erilaisissa työyhteisöissä, työryhmissä tai työtilanteissa. Tekstini soveltuu tietopaketiksi myös niille, jotka ovat kiinnostuneita tanssi-, sirkus- ja teatterialojen ammateista tai työelämästä.
Esityksen valmistamiseksi muodostetaan useimmiten työryhmä. Sen johtajana ja koollekutsujana toimii yleensä fasilitoija, koreografi, ohjaaja, yhteisötaiteilija tai jaetussa vastuussa oleva taiteellinen työryhmä. Lisäksi työryhmässä voi olla mukana dramaturgeja, taiteellisia suunnittelijoita, esiintyjiä, esimerkiksi sirkustaiteilijoita, tanssitaiteilijoita, näyttelijöitä tai muusikoita sekä muita tarvittavia työntekijöitä. Usein käytettävissä olevat resurssit (mm. raha, materiaalit ja tila) määrittävät työryhmän koon ja sen, kuinka monialaisesti esitys on mahdollista valmistaa. Työskentelytavat ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet paljon, joten työryhmä voi muodostua hyvin erilaisilla tavoilla riippuen tekijöiden ammatillisista kiinnostuksen kohteista ja työskentelyä määrittävistä raameista. Esimerkiksi esiintyjistä muodostuvat työryhmät ja kollektiivit ovat yleistyneet verrattuna pitkään vallalla olleeseen ohjaaja- tai koreografilähtöiseen työtapaan. Näin ollen koollekutsuja voi siis yhtä hyvin olla vaikkapa esiintyjä, joka haluaa työskennellä yhteistyössä muiden kanssa. 
Keskityn tekstissäni taiteellista työtä tekevien työrooleihin, jotta tekstin pituus ei veny liiaksi. On kuitenkin hyvä huomioida, että esitystä tehdessä tarvitaan usein myös tekniikan puolen henkilökuntaa esimerkiksi rakentamaan ja ajamaan valoja ja ääntä. Toisaalta monissa pienissä työryhmissä nämäkin hommat jaetaan taiteellisen työryhmän kesken. Lisäksi teatteritilan ulkopuolella tekniikkaa tarvitaan pääsääntöisesti vähemmän ja esimerkiksi ulkotilassa tapahtuva esitys voidaan toteuttaa täysin ilman ääni- ja tai valotekniikkaa. Toinen ääripää on esitys, jossa on paljon tilallisia elementtejä, erikoistehosteita sekä runsas puvustus ja rekvisiitta. Tällaista esitystä tehdessä työryhmä saattaa ideointivaiheen jälkeen olla tilanteessa, jossa havaitaan, että ideoiden toteuttaminen ei olekaan niin halpaa, nopeaa tai yksinkertaista. Onkin tärkeää suunnitella työn toteuttaminen mahdollisimman tarkasti etukäteen. On hyvä pohtia ennen taiteellista prosessia tai sen alussa, kuka ottaa vastuun mistäkin näyttämölle tulevasta elementistä sekä harjoitus- että esitystilanteessa. Lisäksi on tärkeää budjetoida esityksen visuaaliset ja tekniset tarpeet mahdollisimman tarkasti.
Teknisen henkilökunnan lisäksi esittävien taiteiden parissa työskentelee muun muassa markkinoinnin ja tuotannon ammattilaisia. Heidän panoksensa esityksen näkyvyyden kannalta on erittäin tärkeää. Mikäli työryhmällä ei ole mahdollisuutta palkata erikseen tuotannon työntekijöitä, tulee näistäkin työtehtävistä sopia ajoissa – ketkä ottavat ne vastuulleen ja millä aikataululla markkinointi ja tiedotus on syytä toteuttaa. Vapaalla kentällä taiteellisen työryhmän vastuisiin kuuluu myös tuotannollisia tehtäviä, kuten rahoituksen hakeminen ja raportoiminen, budjetin seuranta ja palkanmaksu.
Esittävien taiteiden koulutukset ja urapolut mahdollistavat toimimisen myös muun muassa taiteellisen johtajan tai yleisötyöntekijän roolissa tai erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Asiantuntijatehtävissä voi työskennellä esimerkiksi järjestökentällä, kasvatuksen ja koulutuksen parissa tai erilaisissa kehityshankkeissa. Myös yrittäjyys on yksi tapa toimia taiteen kentällä tai tarjota erilaisia taidelähtöisiä palveluita eri sektoreille.
Jotta työskenteleminen yhdessä olisi mahdollisimman sujuvaa, on tärkeää olla avoin siitä, miten työ on järjestetty ja järjestyy prosessin aikana. Käytettävissä olevat resurssit, työskentelytapa ja työryhmän koko määrittävät kunkin työryhmän jäsenen työroolia. Onkin tärkeää käydä työryhmässä yhteisiä keskusteluja siitä, mitä ollaan tekemässä, minkälaisilla resursseilla ja kenen kanssa jo ennen kuin varsinainen työ alkaa. Lisäksi on hyvä keskustella siitä, mitä kultakin työryhmän jäseneltä odotetaan ja sopia etukäteen mahdollisimman tarkasti työmäärästä ja -tehtävistä. Avoimesti netistä löytyvä Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry:n Eettinen toimintaohje ja Toimintasopimus on hyvä pohja asioista sopimiselle jo ennen kuin varsinainen työ aloitetaan. Myös työtavoista on hyvä keskustella prosessin alkuvaiheessa ja sopia yhdessä muun muassa siitä kuka ja ketkä päätöksiä työryhmässä tekevät ja millä tavalla varmistetaan koko työryhmän osallisuuden kokemus. Lähtökohtaisesti on aivan eri asia tehdä vapaalla kentällä prosessikeskeistä esitystä, jossa pyritään toimimaan mahdollisimman epähierarkkisesti kuin valmiiseen tekstiin perustuvaa esitystä kaupunginteatterin näyttämölle yhteistyössä teatterin vakituisen henkilökunnan kanssa.
Avaan seuraavaksi esittävien taiteiden kentällä taiteellista työtä tekevien tavanomaisia työrooleja. Käytännössä vapaalla kentällä rooleja on paljon enemmän ja ne muuttuvat koko ajan, kuten jo tekstin alussa mainitsinkin. Etenkin vapaalla kentällä monenlaisilla koulutus- ja kokemustaustoilla voi toimia näissä eri rooleissa. Käytännössä taloudelliset resurssit myös “pakottavat” moninaisiin rooleihin, koska aina ei ole mahdollista palkata niin suurta työryhmää kuin haluaisi. Tämä toisaalta mahdollistaa esittävien taiteiden ammattilaisten monipuolisen osaamisen, jolloin erilaisissa yhteisöissä, produktioissa tai työrooleissa toimiminen on luontevaa ja asiantuntevaa.
Dramaturgi voi toimia laaja-alaisesti esittävien taiteiden kentällä esimerkiksi teatterin, sirkuksen tai tanssin parissa. Uuden näytelmän ohjelman julkaisun (UNO-EXIT IV, 2022) mukaan dramaturgin työ on hyvin tilannesidonnaista ja työnkuvan määrittely yhä uudelleen on tarpeellista. Usein dramaturgi toimii ammattiroolien välissä, mutta toisaalta työ voi olla myös hyvin itsenäistä. Dramaturgin asiantuntijuuden ytimessä on välittäjänä toimiminen erilaisten rakenteiden sisällä ja sisältö-rakenne-suhteiden hahmottaminen. (UNO-EXIT IV, 2022.)
Teatterialan työehtosopimuksen (2022) mukaan dramaturgin työ teatteritalossa voi olla toimimista joko ohjelmistosuunnittelun neuvonantajana tai/sekä lukevana dramaturgina. Dramaturgi muokkaa ja sovittaa dialogi- ja muita näytelmämuotoisia tekstejä, jotka tulevat teatterin ohjelmistoon sekä antaa palautetta teatterille tilaustyönä kirjoittaville näytelmäkirjailijoille.
Ammattiteatterissa työskentelevä lukeva dramaturgi ottaa osaa teatterin ohjelmiston ja muun taiteellisen toiminnan suunnitteluun ja valmisteluun. Dramaturgin tehtäviin kuuluu myös ohjelmistoehdotusten tekeminen ja näytelmäkirjallisuuteen perehtyminen sekä teatteritapahtumien ja alan lehdistön seuraaminen.
Teatterialan työehtosopimus ei tunnista dramaturgia, joka toimii tanssi- tai sirkustaiteen kentällä. Myös teatterin piirissä tehdään nykyesityksiä, jotka eivät ole tekstilähtöisiä. Tällaisessa ympäristössä esitysdramaturgin työ on toimimista itsenäisenä taiteilijana osana työryhmää näyttämön rakenteessa ja mahdollistaa hyvä kantaesitysprosessi aina teosideasta purkuun saakka (UNO-EXIT IV, 2022). Työehtosopimuksen kuvaukseen verrattuna Uuden näytelmän ohjelman julkaisun kuvaus antaa paremman kuvan siitä, miten moninaisesti dramaturgit voivat työskennellä esittävien taiteiden parissa.
Dramaturgit voivat toimia myös erilaisissa kuratointi- tai johtamistehtävissä. Lisäksi pedagogisen kentän puolella työskentelee jonkin verran dramaturgeja.
Koreografin työssä on perinteisesti ajateltu olevan kyse liikkeen luomisesta ja järjestämisestä. Tänä päivänä koreografin työhön sisältyy paljon muutakin kuin liikkeen parissa työskentelemistä. Suhosen (2005) mukaan koreografin työnkuva voi olla moninainen. Hän voi työskennellä perinteisessä teatteriympäristössä, jolloin yhteistyö eri ammattialojen ja taiteiden välillä korostuu. Koreografin työ voi muistuttaa myös kuvataiteilijan tai kirjailijan työtä, jolloin työ on itsenäisenä taiteilijana toimimista, painottuen sooloteosten tekemiseen. Esitykset voivat tapahtua näyttämöillä tai näyttämöiden ulkopuolella, sisätiloissa tai ulkona. Taidetanssin lisäksi koreografi voi työskennellä esimerkiksi musiikkiteatterin, lasten ja nuorten esitysten, uuden sirkuksen tai yhteisötanssin parissa. Myös television, tanssielokuvan ja virtuaalisen tanssin parissa työskentelee koreografeja. (Suhonen, 2005.)
Koreografin työskentelytapa ja -ympäristö vaikuttavat olennaisesti siihen, millaista hänen työnsä on. Koreografi työskentelee usein itsenäisen tanssiteoksen taiteellisesta kokonaisuudesta vastaavana henkilönä. Perinteisessä teatteriympäristössä koreografi toimii usein näyttämöteoksen ohjaajan työparina. Joskus koreografi saattaa tehdä myös erillisiä tanssinumeroita tai -kohtauksia isompaan esitykseen tai tapahtumaan, esimerkiksi puhenäytelmään tai avajaisgaalaan, jolloin hänen vastuullaan on vain kyseisen osion suunnitteleminen ja ohjaaminen.
Teatterialan työehtosopimuksen (2022–2024) mukaan koreografi vastaa näyttämöteoksen tanssillisista elementeistä ja/tai sen liikkeellisestä ja sisällöllisestä ohjauksesta. Etenkin kuvauksen alku vaatisi päivittämistä, koska se perustuu perinteiseen käsitykseen koreografin työstä ja koreografiasta. Tanssilliset elementit viittaavat johonkin teatteriesitykseen lisättävään mausteeseen tai kohtausten elävöittämiseen. Koreografia on ollut kuitenkin oma taiteen alansa jo pitkään ja tanssiteos on useimmiten itsenäinen taideteos. Toki koreografeja työskentelee edelleen myös teattereissa tehden koreografiaa esimerkiksi musikaaleihin tai puhenäytelmiin.
Koreografinen vastuu voidaan myös jakaa useamman henkilön kesken, esimerkiksi toisen koreografin kanssa. Joskus koreografi toimii tuplaroolissa eli koreografin työn lisäksi hän toimii myös esiintyjänä teoksessaan. Usein koreografin työhön taiteen vapaalla kentällä liittyy myös tuotannollista työtä ja esihenkilötyötä. Työ sisältää usein paljon kirjoitustyötä, etenkin rahoituksen hakuvaiheessa, kun omia taiteellisia ideoita avataan kirjallisessa muodossa. Etenkin vapaalla kentällä koreografin vastuu ja työmäärä on usein suuri ja hän toimii myös työryhmän johtajana.
Koreografit työskentelevät pääosin freelancereina ja usein urapolun aikana yhdistyvät niin tanssijan, tanssinopettajan kuin koreografin työt. Koreografin urapolku voi suuntautua myös erilaisiin kuratointi- ja johtamistehtäviin, niin tanssin kuin laajemmin esittävien taiteiden parissa.
Isoissa teatteritaloissa on perinteisesti käytetty vastaavia harjoittajia, jotka harjoittavat tanssiteoksia. Heidän työnsä perustuu koreografin asettamiin tavoitteisiin, joiden pohjalta he harjoittavat itsenäisesti tanssiteoksen esitysvalmiiksi. Työ voi sisältää myös liikemateriaalin hiomista ja työstämistä.
Harjoittajat ovat yleensä tanssijoita, jotka tekevät freelancereina tanssialan muuta työtä harjoittajan työn rinnalla.
Lue lisää:
Keskityn tässä tekstissä ohjaajan työrooliin teatteriympäristössä, esittävien taiteiden parissa. Ohjaajia työskentelee myös elokuva-alalla, mutta heidän koulutuksensa sekä työnkuvansa on osin erilainen kuin esitysten parissa työskentelevillä ohjaajilla. Toki on niinkin, että työpolkunsa aikana samat ihmiset voivat työskennellä niin teatteritaloissa kuin nykyesitysten ja elokuvankin parissa.
Ohjaajan työssä olennaista on työstää kokonaisuutta ja kommunikoida työryhmän kanssa esimerkiksi ohjaten, kysyen, ehdottaen, hyläten, ymmärtäen, käskien tai pyytäen (Sandqvist, 2013, 265–266). Ohjaaja siis ohjaa näyttämölle tai muuhun esitystilaan teoksen. Ohjaajan kädenjälki ei rajoitu johonkin tiettyyn osa-alueeseen vaan hän luo kokonaisuuden yhteistyössä työryhmän kanssa.
Teatterialan työehtosopimuksen (2022–2024) mukaan ohjaaja vastaa ohjaamansa teoksen taiteellisesta kokonaisuudesta. Ohjaaja toimii useimmiten myös työryhmän johtajana, jolloin hänen johdettavinaan ovat esityksen valmistamiseen tarvittavat taiteelliset ja tekniset työntekijät. Ammattiteatterissa ohjaajan työnkuvaan kuuluu myös teatterin taiteellisen toiminnan lyhyen ja pitkän aikavälin suunnittelu ja valmistelu.
Ohjaaja voi työskennellä vakituisessa työsuhteessa (ns. kiinnitettynä) jossain teatterissa tai freelancerina. Vakituisessa työsuhteessa työskentelevä ohjaaja osallistuu koko teatterin taiteellisen toiminnan pitkän ja lyhyen tähtäyksen suunnitteluun ja valmisteluun. Freelance-ohjaaja voi työskennellä esimerkiksi vierailijana teattereissa, tehdä itsenäisesti omia projekteja tai suuntautua vaikka yhteisöjen kanssa toteutettavien esitysten ohjaamiseen.
Vapaalla kentällä ohjaaja toimii useimmiten myös työryhmän koollekutsujana ja työhön kuuluu taiteellisen työn lisäksi tuotannollisia töitä, jotka voivat olla esimerkiksi rahoituksen ja tuotantopaikan hakemista, prosessin aikatauluttamista sekä markkinointiin ja tiedottamiseen liittyviä tehtäviä. Ohjaajat saattavat työskennellä myös teattereiden johtajina sekä erilaisissa pedagogisissa tehtävissä.
Lue lisää:
Apulaisohjaaja tai ohjaajan assistentti työskentelee ohjaajan johdolla, mutta omaa ohjauksellista vastuuta. Hän saattaa esimerkiksi vastata esityksen tiettyjen osien ohjauksesta. Hänen tehtäviinsä voivat kuulua myös esimerkiksi harjoitusten aikataulutus, kohtausten videointi tai muu tallentaminen sekä materiaalin järjestäminen ja arkistointi.
Taiteelliset suunnittelijat työskentelevät valo-, ääni-, video-, lavastus tai pukusuunnittelun parissa. He suunnittelevat esityksiin audiovisuaalista sisältöä yhdessä muiden esitystä valmistavien kanssa. Työ on sekä itsenäistä suunnittelutyötä että yhteistyössä työryhmän kanssa tapahtuvaa työskentelyä. Työn tarkempi sisältö ja työtavat riippuvat paljolti siitä, minkälaisessa ympäristössä ja kenen kanssa työtä tehdään. Taiteelliset suunnittelijat voivat toimia myös itsenäisinä taiteilijoina luoden taideteoksia sekä kehittää omaa taiteenalaansa.
Teatterialan työehtosopimuksen (2020–2022) mukaan suunnittelija vastaa omalta osaltaan esityksen kokonaisuudesta suunnittelemalla sen valaistuksen, äänimaailman tai/ja videosisällön. Lavastus- ja pukusuunnittelija taas suunnittelee esityksen visuaaliset ja toiminnalliset puitteet.
Taiteelliset suunnittelijat työskentelevät esittävien taiteiden parissa joko freelancereina tai kiinnitettyinä johonkin teatteriin. Taiteellisia suunnittelijoita työskentelee eniten ammattiteattereissa, mutta heitä työskentelee myös vapaalla kentällä, opetus- ja koulutustehtävissä, yritysmaailmassa ja taideinstituutioissa. Suunnittelijan koulutuksella voi työllistyä myös esimerkiksi näyttelyiden, konserttien tai festivaalien parissa.
Myös muut kuin taiteellisen suunnittelijan koulutuksen saaneet työskentelevät toisinaan suunnittelijan tehtävissä. Esimerkiksi kuvataiteilija tai joku muu visuaalisen taiteen osaaja saattaa toimia tila- tai pukusuunnittelijana esitysprosessissa tai muusikot voivat toimia esitysten äänisuunnittelijoina.
Lue lisää:
Ammattina lavastustaide – Kuviteltu todellisuus
Lavastustaide, kandidaatti ja maisteri | Taideyliopisto
Pukusuunnittelutyön historiasta – Kuviteltu todellisuus
Esiintyjän työ voi sisältää niin tanssijan, sirkusartistin, muusikon kuin näyttelijänkin työtä ja erityisosaamista. Esiintyjä työskentelee esityksessä näyttämöllä tai esityksen tapahtumapaikalla esiintyen. Esiintyjän työ on sisällöllisesti hyvin moninaista – esitys saattaa sisältää muun muassa liikettä, puhetta, äänen käyttöä, laulamista tai jonkin instrumentin soittamista. 
Keskityn seuraavaksi esiintyjän työhön tanssi- ja sirkustaiteen kontekstissa. Esiintyjä voi kuitenkin olla jonkin muunkin alan koulutuksen ja osaamisen omaava ammattilainen, esimerkiksi näyttelijä, performanssitaiteilija tai muusikko, mutta myös tanssi- ja sirkustaiteen kentillä käytetään nimitystä esiintyjä. Tällä nimikkeellä halutaan usein korostaa esiintyjän toimijuutta, monipuolista osaamista ja toimintaa esityksessä. Kulloinkin valittava nimike liittyy osin myös koulutustaustoihin, mutta myös ammatti-identiteetteihin ja toisaalta työrooleihin.
Teatterialan työehtosopimus (2022–2024) kuitenkin tunnistaa ainoastaan tanssijan ja sirkustaiteilijan nimikkeet esiintyjän työlle. On vaikea olla huomaamatta, että samanarvoisesta työstä toisessa nimikkeessä korostetaan taiteilijuutta ja toisessa ei, mutta tämä liittyy työehtosopimuksen historiaan. Sirkustaiteilijan nimike on lisätty työehtosopimukseen vasta vuonna 2005, jolloin käsitys esiintyvän taiteilijan työstä on ollut erilainen kuin alun alkaen työehtosopimusta rakennettaessa. Tanssijoiden työehdot ovat olleet työehtosopimuksessa jo vuodesta 1977. Alkuun käytettiin työsuhteen laadusta riippuen joko nimikettä teatteritanssija tai vieraileva tanssija. (Vesala 1998, 17.) Nykyään teatteri-sana on tiputettu pois ja käytössä on vain nimike tanssija. Tämä selittää nimikkeiden keskinäisen ristiriidan. Toisaalta pohdin, olisiko tanssijan nimike hyvä päivittää vastaamaan tanssijan nykyaikaista työnkuvaa muotoon tanssitaiteilija.
Sopimusta kirjoittaessa on tärkeää ottaa huomioon työehtosopimuksen realiteetit ja kiinnittää huomiota nimikkeeseen. Esiintyjän sopimuksella työskentelevän on syytä olla tarkkana työehdoistaan, koska tähän työhön ei automaattisesti sovelleta tanssijan työehtoja. Muista siis aina tarkistaa, minkä työehtosopimuksen piirissä työsi tapahtuu ja kysyä tarvittaessa apua omasta ammattiliitostasi.
Esiintyjän koulutuksella voi toimia myös erilaisissa johtotehtävissä tai kuratoida taiteellista sisältöä esimerkiksi tapahtumiin.
Perinteisesti sirkustaiteilija on työskennellyt ohjaajan alaisuudessa hänen visiotaan toteuttaen, mutta nykyään sirkustaiteilijan työ voi olla hyvin moninaista. Sirkustaiteilija työskentelee teoksessa esiintyjänä tehden yhteistyötä ohjaajan ja muun taiteellisen työryhmän kanssa. Esitykset voivat tapahtua perinteisissä sirkusteltoissa, näyttämötiloissa, virtuaalialustoilla tai julkisissa sisä- ja ulkotiloissa. Sirkustaiteilijoita työskentelee myös teattereissa musikaaleissa, musiikkiteatteriesityksissä ja näytelmissä. Suomessa on myös jonkin verran sirkusryhmiä ja tanssiteattereita, joissa työskentelee sirkustaiteilijoita. Suurin osa tanssijoista työskentelee kuitenkin vapaina taiteilijoina erilaisissa produktioissa ja työtehtävissä. Monet sirkustaiteilijat toimivat hyvin kansainvälisesti ja työskentelevät eri puolilla maailmaa siellä, missä työtä on milloinkin tarjolla. Kaupallisella puolella sirkustaiteilijoita työskentelee esimerkiksi tapahtumissa, televisiossa tai bändien ja artistien taustaesiintyjinä.
Perinteisesti sirkustaiteilijan työ on painottunut kiertueisiin. Sirkus perustui pitkään pyöreässä maneesissa tapahtuviin ohjelmanumeroihin, joissa kunkin esiintyjän erityistaidot olivat keskiössä. Edelleen tänä päivänäkin on sirkusryhmiä, joiden toiminta perustuu sirkusteltassa toteutuviin kiertueisiin. Toisaalta sirkustaiteilijan työ vertautuu monella tavalla tanssitaiteilijan työhön ja voi tapahtua hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Nykysirkus on saanut vaikutteita sirkuksen lisäksi muun muassa tanssista, musiikista sekä muista esittävistä ja visuaalisista taiteista.
Sirkustaiteilijan työn ytimessä on esiintyminen, mutta työnkuvasta riippuen työhön liittyy usein myös teknisen ja taiteellisen osaamisen kehittämistä, uuden materiaalin luomista, esiintymiskunnosta huolehtimista, markkinointia ja tuottamista. On tyypillistä, että sirkustaiteilija keskittyy opinnoissaan ja työelämässä yhteen tai useampaan valitsemaansa sirkuslajiin, esimerkiksi akrobatia, klovneria tai jongleeraus.
Sirkuksen alalla on yleistä, että taiteilijat toimivat myös ohjaajina tai opettajina esimerkiksi sirkuskerhoissa, taiteen perusopetuksessa tai ammatillisissa koulutuksissa. Sosiaalinen sirkus (vrt. yhteisötaide) on myös yksi mahdollinen tapa työllistää itseään sirkuksen alalla. Sosiaalisessa sirkuksessa sirkusta viedään esimerkiksi lähiöihin, työyhteisöihin, eri ikäryhmille tai erityistä tukea tarvitseville. Tavoitteena on edistää sirkuksen keinoin osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Lue lisää:
Koulutus – Circus & Dance Finland
Koulutus ja opiskelu • Sirkuksen Tiedotuskeskus
Mitä on nykysirkus? – Circus & Dance Finland
Sirkusartisti, sirkusalan perustutkinto – Koulutuskeskus Salpaus
Sirkus, teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK – Turku AMK
Käytän tässä osiossa käsitettä tanssitaiteilija synonyyminä tanssijalle, jotta tekstin seuraaminen olisi helpompaa sen sijaan, että mainitsisin joka kohdassa molemmat nimikkeet. On kuitenkin hyvä huomioida, että tanssi- tai sirkustaiteilijan työ nähdään useissa yhteyksissä laajempana kuin tanssijan, ja siihen sisällytetään tyypillisemmin taiteellista ajattelua ja suunnittelua. Toisaalta monissa tilanteissa näitä nimikkeitä käytetään täysin samanlaisessa merkityksessä. Omasta työstään puhuessaan tai siitä kirjoittaessa voi kukin valita juuri parhaiten omaa työtään ja koulutustaan kuvaavan nimityksen. Sopimusta solmiessa taas kannattaa olla tarkkana, että nimike vastaa työn sisältöä ja työehdot ovat sovellettavissa työnkuvaan. Huomautuksena lukijalle; tanssi- ja sirkustaiteilijan työnkuvissa on paljon yhtälaisyyksiä. Siksi tekstissänikin on päällekkäisyyksiä näiden osioiden välillä.
Perinteisesti tanssitaiteilija on työskennellyt koreografin alaisuudessa hänen visiotaan toteuttaen, mutta nykyään tanssitaiteilijan työ voi olla hyvin moninaista. Tanssitaiteilija työskentelee teoksessa esiintyjänä tehden yhteistyötä koreografin ja muun taiteellisen työryhmän kanssa. Esitykset voivat tapahtua perinteisissä näyttämötiloissa, virtuaalialustoilla tai julkisissa sisä- ja ulkotiloissa. Tanssitaiteilijoita työskentelee myös teattereissa musikaaleissa, musiikkiteatteriesityksissä ja näytelmissä. Suomessa on myös jonkin verran tanssiryhmiä ja tanssiteattereita, joissa työskentelee tanssitaiteilijoita vakituisissa työsuhteissa. Suurin osa tanssitaiteilijoista työskentelee kuitenkin freelancereinä yhdistellen erilaisia produktioita ja työtehtäviä. Monet tanssitaiteilijat toimivat hyvin kansainvälisesti ja työskentelevät eri puolilla maailmaa siellä, missä työtä on milloinkin tarjolla. Myös Suomen sisällä liikkuminen työn perässä maakunnasta toiseen on yleistä, vaikka suurin osa tanssitaiteilijoista asuu vakituisesti pääkaupunkiseudulla. Kaupallisella puolella tanssijoita työskentelee esimerkiksi televisiossa tai bändien ja artistien taustatanssijoina.
Tanssitaiteilijan työ voi olla myös täysin itsenäistä taiteellista työskentelemistä esimerkiksi sooloprojektien parissa, kuten kuvataiteilija usein työskentelee. Useimmiten tanssitaiteilija kuitenkin työskentelee osana työryhmää. Työryhmän sisällä taiteellinen vastuu voi olla täysin jaettua, jolloin puhutaan matalahierarkkisesta tekemisen tavasta. Tällaisessa prosessissa tanssitaiteilija tuottaa materiaalia teokseen ja käy keskusteluja taiteellisista sisällöistä. Esitys saattaa myös sisältää improvisaatiota tai hetkessä syntyvää koreografiaa, jolloin tanssitaiteilijan taiteellinen ajattelu on olennainen osa kokonaisuutta. Vaikka työryhmän roolit olisivat perinteisemmän hierarkian mukaiset, tuo tanssitaiteilija omaa ajatteluaan ja persoonansa jokaiseen teokseen.
Tanssitaiteilija voi työskennellä myös erilaisissa yhteisöissä esimerkiksi peruskouluissa tai palvelutaloissa. Tällaisesta työstä voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia nimikkeitä soveltava taide, yhteisötaide tai yhteisötanssi. Tällaisessa työssä esiintymisen sijaan keskiössä on kohtaaminen, yhteisöllisyys ja osallisuuden tukeminen.
Lue lisää artikkelista ”Osallistuva taide”.
Lue lisää:
Koulutus – Circus & Dance Finland
Tanssinopettaja toimii tanssin kentällä pedagogisessa roolissa. Työn ytimessä on tanssin opettaminen ja/tai oppiminen tanssin keinoin. Riippuen siitä, minkälaisessa ympäristössä työtä tehdään, työn sisältö voi olla hyvin moninaista. Esimerkiksi tanssikoulussa pienten lasten opettaminen sisältää runsaasti ryhmässä olemisen taitojen ja perusliikuntataitojen opettamista, kun taas edistyneiden oppilaiden kanssa keskitytään enemmän tanssitekniikkaan ja koreografioiden harjoittelemiseen. Usein tanssinopettaja erikoistuu joihinkin tanssilajeihin tai -tyyleihin, joita hän pääosin opettaa. Katutanssilajien opettaminen vaatii hyvin erityyppistä osaamista opettajalta kuin baletin tai vaikkapa improvisaation opettaminen.
Tanssinopettaja voi työskennellä esimerkiksi tanssikouluissa, perusopetuksessa, harrastuskerhoissa, varhaiskasvatuksessa, toisen asteen oppilaitoksissa tai korkeakouluissa. Tanssinopettajat työskentelevät usein myös erilaisissa yhteisöissä (vrt. tanssitaiteilija) esimerkiksi vasta maahan tulleiden parissa tai ikääntyvien palvelukeskuksissa. Monet tanssin alalla toimivat niin tanssijan, tanssitaiteilijan, koreografin kuin tanssinopettajan rooleissa. Tanssinopettajan työn erottaminen yhteisötaiteesta tai taiteellisen työryhmän fasilitoinnista voi olla joissain tilanteissa haastavaa ja tarpeetonta. Tanssinopettajan työ sisältää taiteellista ajattelua ja koreografista työskentelyä, riippumatta siitä millaisessa ympäristössä opettaja työskentelee.
Tanssinopettaja voi siis työskennellä tanssitaiteen, taidekasvatuksen tai hyvinvointialojen parissa. Työ voi olla vakituista palkkatyötä tai määräaikaisia ja/tai osa-aikaisia työsuhteita (esim. sijaisuudet tanssikouluissa tai hanketyö). Useimmiten vakituisia työsuhteita on tarjolla taidetanssin opetusta antavissa tanssikouluissa, painotettua opetusta tarjoavissa peruskouluissa ja lukioissa tai tanssialan ammatillisissa oppilaitoksissa. Lisäksi tanssialan opetusta antavissa korkeakouluissa on jonkin verran vakituisia paikkoja tanssinopettajille. Tanssinopettaja voi toimia myös yrittäjänä ja pyörittää esimerkiksi omaa tanssikoulua. Iso osa tanssinopettajista toimii freelancereina ja yhdistelee osa-aikaisia ja määräaikaisia töitä niin tanssinopettajan kuin muissakin tanssialan tehtävissä.
Useissa tanssinopettajan tehtävissä on kelpoisuusvaatimuksia, jotka kerrotaan jo työpaikan hakuilmoituksissa. Pääosin vaaditaan pedagoginen pätevyys, mutta toisaalta esimerkiksi tanssin ammattilaisia opettaessa pedagogista pätevyyttä olennaisempaa on kokemus alalta (esimerkiksi koreografin tai tanssijan roolissa) ja sen kautta löytyneet taiteellisen työn harjoittamisen ja artikuloimisen menetelmät. Tanssinopettajan työtä tehdään jonkin verran myös pitkän harrastustaustan pohjalta, jolloin työnantajan tuki ja perehdyttäminen tehtävään on erityisen tärkeää. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että pedagogisesti pätevä tanssinopettaja on pohtinut niin työhönsä liittyviä käytäntöjä kuin etiikkaa koulutuksensa aikana ja saanut valmiuksia kohdata erilaisia oppijoita.
Lue lisää:
Jyrkkä, Hannele, Hannele Niiranen, Tiina Suhonen, Hannele Jyrkkä, Suomen tanssitaiteilijain liitto, Teatterikorkeakoulu, Hannele Jyrkkä, Hannele Niiranen, ja Tiina Suhonen. Tanssintekijät: 35 Näkökulmaa Koreografin Työhön. Helsinki: Like, 2005.
Sandqvist, Ville. 2013. Minä, Hamlet: Näyttelijäntyön rakentuminen. Acta scenica 31. Teatterikorkeakoulu.
Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry. Eettinen toimintaohje tanssitaiteen ja sirkuksen parissa työskenteleville. Viitattu 27.12.2024. Eettinen toimintaohje tanssintaiteen ja sirkuksen parissa työskenteleville
Suomen Teatterit ry & Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme ry. 2022. Teatterialan työehtosopimus 2022–2024.
Uuden näytelmän ohjelma. UNO-EXIT IV. 2022. Dramaturgin työ. Viitattu 24.10.2024 uno-exit_iv_dramaturgin-tyo.pdf (tinfo.fi)
Vesala, Olli. 1998. Leipää ja kulttuuripolitiikkaa: Suomen Teatterityöntekijäin Yhteisjärjestö STY ry:n historiikki 1973–1998. Viitattu 11.04.2025. Microsoft Word – Leipää ja kulttuuripolitiikkaa.doc
