APA7-lähdeviittausohjeet

Sisällys:

  • Tekstin sisäiset viittaukset
  • Sivunumeroiden merkitseminen
    • Jos sivunumeroa ei löydy
      • Tekstuaaliset teokset
      • Audiovisuaaliset teokset
    • Teokset, joissa on kanonisesti numeroituja jaksoja
  • Pitkät parafraasit
  • Suorat sitaatit
    • Lyhyet suorat sitaatit
    • Yli 40 sanan suorat sitaatit
  • Ensi- ja toissijaiset lähteet
  • Lähdeluettelo

Tekstin sisäiset viittaukset

APA-tyylissä käytetään tekstin sisäisiä viittauksia. Tekstiviittaus on kirjoituksen lomassa ja siinä mainitaan lyhyesti siteeratun teoksen tekijä, julkaisuajankohta ja sivunumero, jos viittaat tiettyyn kohtaan lähdetekstissä. Merkitse mahdolliset sivunumerot ”s.”-lyhenteellä. Viittausjärjestelmässä lyhyt suluissa oleva viittausmerkintä ohjaa lukijat täydelliseen lähdeluettelomerkintään. Näin lukija voi löytää vastaavan merkinnän työn lopussa olevasta aakkostetusta lähdeluettelosta.  

Voit mainita lähteesi joko kertovasti oman tekstisi kautta tai pelkästään suluissa, siis joko näin: 

  • Tieteellinen kirjoittaminen edellyttää tarkkuutta sekä systemaattisuutta, ja kirjoittajan tuleekin kiinnittää erityistä huomiota lähteiden asianmukaiseen käyttöön ja tekstin johdonmukaisuuteen (Virtanen, 2020, s. 45). 

tai näin: 

  • Virtanen (2020, s. 45) toteaa, että tieteellinen kirjoittaminen edellyttää tarkkuutta sekä systemaattisuutta. Hän muistuttaa, että kirjoittajan tulee kiinnittää erityistä huomiota lähteiden asianmukaiseen käyttöön ja tekstin johdonmukaisuuteen. 

Tai näin: 

  • Väärin painotettu uutisointi voi vääristää yleisön käsitystä asiantuntijoiden yksimielisyydestä jossakin asiassa (Koehler, 2016). 

Sivunumeroiden merkitseminen

Noudata sivunumeron antamisessa näitä ohjeita: 

  • Käytä yksittäisen sivun kohdalla lyhennettä ”s.” (esim. s. 25, s. S41, s. e221). 
  • Erota sivuväli ajatusviivalla (esim. s. 34–36). 
  • Jos sivut ovat epäjatkuvia, käytä pilkkua sivunumeroiden välissä (esim. s. 67, 72). 
  • Jos teoksessa ei ole sivunumeroita, anna lukijalle jokin muu tapa löytää sitaatti. 

Jos sivunumeroa ei löydy

Tekstuaaliset teokset 

Jos haluat lainata suoraan kirjallisesta aineistosta, jossa ei ole sivunumeroita (esim. verkkosivut ja -verkkosivut, jotkin e-kirjat), tarjoa lukijoille toinen tapa löytää lainattu kohta. Mikä tahansa seuraavista lähestymistavoista on hyväksyttävä; käytä lähestymistapaa, joka auttaa lukijoita parhaiten löytämään sitaatin. 

Anna otsikko tai jakson nimi. Pitkän tai hankalan otsikon tai jakson nimen lyhentäminen on sallittua. 

  • Nivelrikkoa sairastaville ”kipua aiheuttavia niveliä tulisi liikuttaa täydellä liikelaajuudella joka päivä, jotta voidaan ylläpitää joustavuutta ja hidastaa ruston rappeutumista” (Gecht-Silver & Duncombe, 2015, Osteoarthritis-osio). 

Anna kappaleen numero (laske kappaleet käsin, jos niitä ei ole numeroitu). 

  • Eläkkeelle siirtymistä suunnittelevat ihmiset tarvitsevat muutakin kuin rahaa – heidän on myös ”kerättävä tunnevarastojaan” varmistaakseen riittävän tuen perheeltä ja ystäviltä (Chamberlin, 2014, kappale 1). 

Anna otsikko tai jakson nimi yhdessä kappaleen numeron kanssa. 

  • Musiikki ja kieli kietoutuvat yhteen aivoissa siten, että ”ihmiset, jotka ovat parempia rytmisissä muistitaidoissa, ovat yleensä erinomaisia myös kielitaidoissa” (DeAngelis, 2018, Musiikilliset harharetket -osio, kohta 4). 

Älä sisällytä Kindle-paikkanumeroita tekstissä oleviin viittauksiin. Anna sen sijaan sivunumero (joka on saatavilla monissa Kindle-kirjoissa, erityisesti painettuihin painoksiin perustuvissa kirjoissa) tai käytä tällä sivulla kuvattuja menetelmiä sivunumerovaihtoehdon luomiseen. 

Huomaa, että teoksen jakson tai muun osan nimi ei välttämättä näy teoksen lähdeluettelomerkinnässä. Jos esimerkiksi siteeraat tekstissä verkkosivun tai verkkosivuston tiettyä osaa, lähdeluettelomerkinnän pitäisi koskea käyttämääsi sivua, ei vain kyseistä osaa. 

Audiovisuaaliset teokset

Jos haluat lainata suoraan audiovisuaalista teosta (esim. äänikirja, YouTube-video, TED Talk, TV-ohjelma), anna sivunumeron sijasta aikaleima lainauksen alkuun. 

Esimerkiksi:

  • Ihmiset tekevät ”laajoja johtopäätöksiä ja arvioita kehonkielestä” (Cuddy, 2012, 2:12). 
Teokset, joissa on kanonisesti numeroituja jaksoja 

Jos haluat lainata suoraan aineistosta, jossa on kanonisesti numeroituja jaksoja (esim. uskonnolliset tai klassiset teokset), käytä sivunumeron sijasta kirjan, luvun, säkeen, rivin ja/tai kanton nimeä. 

  • Henkilö vannoi ”laittavansa minut sinetiksi sydämeesi” (Kuningas Jaakon Raamattu, 1769/2017, Salomon laulu 8:6). 

Jos kyseessä on näytelmä, mainitse näytelmä, kohtaus ja repliikki(t).

Seuraavassa esimerkissä ”1.3.36-37” viittaa näytöksen 1, kohtauksen 3 riveihin 36 ja 37. 

  • Teoksessa Paljon puhetta tyhjästä Don John sanoi: ”Sillä välin / anna minun olla se, mikä olen, äläkä yritä muuttaa minua” (Shakespeare, 1623/1995, 1.3.36-37). 

Pitkät parafraasit 

Parafraasi voi jatkua useita lauseita. Tällaisissa tapauksissa on mainittava parafratisoitava teos heti, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Kun teos on kerran mainittu, viittausta ei tarvitse toistaa, kunhan kirjoituksen asiayhteydestä käy selvästi ilmi, että kyseessä on edelleen sama teos, johon viitataan. Selvyyden vuoksi pitkien selostavien tekstikappaleiden lopussa on hyvä merkitä lähdeviite vielä kerran.  

Esimerkki (luotu käyttäen tekoälyä): 
Virtanen (2020) toteaa, että tieteellinen kirjoittaminen edellyttää tarkkuutta ja systemaattisuutta. Kirjoittajan tulee kiinnittää erityistä huomiota lähteiden asianmukaiseen käyttöön ja tekstin johdonmukaisuuteen. Lisäksi argumenttien on perustuttava huolellisesti valittuun aineistoon, jotta kirjoitus säilyttää uskottavuutensa. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun tutkija esittää uusia näkökulmia aikaisempaan tutkimukseen verrattuna. On myös tärkeää, että tekstissä käytetään selkeää ja ymmärrettävää kieltä, joka tukee lukijan käsitystä aiheesta. Näiden tekijöiden huomioiminen parantaa tutkimuksen laatua ja luotettavuutta. (s. 35–38.) 

Toinen esimerkki (apastyle.org): 

Velez et al. (2018) havaitsivat, että värillisten naisten kohdalla seksismi ja rasismi työpaikalla olivat yhteydessä huonoihin työ- ja mielenterveystuloksiin, kuten työhön liittyvään burnoutiin, vaihtoaikeisiin ja psykologiseen ahdistukseen. Itsetunto, henkilön ja organisaation välinen yhteensopivuus ja koettu organisaation tuki kuitenkin välittivät näitä vaikutuksia. Lisäksi vahvemmat womanistiset asenteet – joissa tunnustetaan värillisten naisten kohtaamat ainutlaatuiset haasteet seksistisessä ja rasistisessa yhteiskunnassa – heikensivät työpaikkasyrjinnän yhteyttä psykologiseen ahdistukseen. Nämä havainnot korostavat, että on tärkeää ottaa huomioon työpaikkasyrjinnän monet muodot kliinisessä käytännössä ja tutkimuksessa värillisten naisten kanssa sekä pyrkiä haastamaan ja vähentämään tällaista syrjintää. 

Jos saman lähteen käyttö jatkuu uuteen kappaleeseen, merkitse lähde uudelleen. Jos parafraasissa käytetään useita lähteitä tai vaihdetaan lähteitä, toista viittaus, jotta lähde on selvä. Lue lauseesi huolellisesti, jotta voit varmistaa, että olet viitannut lähteisiin asianmukaisesti. 

Esimerkki (apastyle.org): 

Leikkiterapeutit voivat kokea monia heikentyneen hyvinvoinnin oireita, kuten emotionaalista uupumusta tai heikentynyttä kykyä empatiaan muita kohtaan (Elwood ym., 2011; Figley, 2002), häiriöitä ihmissuhteissa (Elwood ym., 2011; Robinson-Keilig, 2014), vähentynyttä työtyytyväisyyttä (Elwood ym., 2011), tiettyjen tilanteiden välttelyä (Figley, 2002; O’Halloran & Linton, 2000) ja avuttomuuden tunteita tai ajatuksia (Elwood ym., 2011; Figley, 2002; O’Halloran & Linton, 2000). 

Esimerkkejä erilaisista lähdetyypeistä 

Kokonainen teos (kirja), yksi kirjoittaja 

Tutkimuksen osallistujat ovat voineet osallistua yhteistoiminnallisen oppimisen tapaamisiin ilman vaatimusta osallistua tähän tutkimukseen noudatellen osallistavaan toimintatutkimukseen liittyvän tutkimusetiikan perusperiaatteita (Altrichter, Feldman, Posch & Somekh 2008). 

Lähdeluettelossa: 

Altrichter, H., Feldman, A., Posch, P. & Somekh, B. 2008. Teachers investigate their work. An introduction to action research across professions. Routledge. 

Kaksi kirjoittajaa: 

Enemmän kirjoittajia: 

Artikkeli kokoomateoksessa: 

Huomaa, että viittaat vain lukemaasi artikkeliin. Tällöin lähdeluettelossa kokoomateos, jossa artikkeli on ilmestynyt, näkyy vain artikkelin tiedoissa.  

Musiikin koulutuksen käytänteet ovat pysyneet huomattavan staattisina pyrkien musiikkitraditioiden säilyttämiseen ja eteenpäin siirtämiseen välittäen varsin vähän jatkuvista yhteiskunnallisista muutoksista (Gaunt 2013). 

Lähdeluettelossa: 

Gaunt, H. 2013. Promoting professional and paradigm reflection amongst conservatoire teachers in an international community. Teoksessa H. Gaunt & H. Westerlund (toim.) Collaborative learning in higher music education. Ashgate, 49–62. 

Monta kirjoittajaa:  

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemojen nousu musiikin koulutuksen ympärillä käytäviin keskusteluihin on kiihtynyt muun muassa Suomen suurimman taidekasvatuksen tutkimushankkeen, Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston vuosina 2015–2021 rahoittaman ArtsEqual-hankkeen tutkimustulosten kautta (Ilmola-Sheppard ym. 2021). 

Lähdeluettelossa:  

Ilmola-Sheppard, L., Rautiainen, P., Westerlund, H., Lehikoinen, K., Karttunen, S., Juntunen, M.-L. & Anttila, E. 2021. ArtsEqual: Tasa-arvo taiteen ja taidekasvatuksen palveluiden suuntana. ArtsEqual. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-353-042-3   

Instituutio tekstin “omistajana” 

Myös opetusministeriö on nostanut esiin koulutuksen kehittämisen suuntaviivoja hahmottelevissa dokumenteissa opettajien jatkuvan oppimisen tukemisen tärkeyden muuttuvassa yhteiskunnassa (OKM 2007; OKM 2016). 

Lähdeluettelossa:  

OKM 2007. Opettajankoulutus 2020. Opetusministeriön työryhmän muistioita ja selvityksiä, 44. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-432-0 

OKM 2016. Opettajankoulutuksen kehittämisen suuntaviivoja. Opettajankoulutusfoorumin ideoita ja ehdotuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja, 34. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-426-9 

Samaa asiaa käsitellään useammassa lähteessä:  

Erityisesti tulevaisuuden ammattilaisia kouluttavien korkea-asteen oppilaitosten tulisi kyetä tarjoamaan opettajilleen ammatillisen kasvun mahdollisuuksia, jotka mahdollistaisivat asenteissa tapahtuvan muutoksen tukemalla yhteistoiminnallisuutta (Hakkarainen 2013; Sachs 2015). 

Erityiseen kohtaan, yhteen sivuun viitattu: 

Burnard (2016, 12) on nostanut pohdinnoissaan esiin mahdolliset kytkennät musiikin koulutukseen liittyvän yksin toimimisen kulttuurin ja konservatismin sekä muutosvastaisuuden välillä. 

Lähdeluettelossa: 

Burnard, P. 2016. Introduction. The context for professional knowledge in music teacher education. Teoksessa E. Georgii-Hemming, P. Burnard & S. E. Holgersen (toim.) Professional knowledge in music teacher education. New York: Routledge, 1–15. 

Suorat sitaatit 

Lyhyet suorat sitaatit

Alle 40 sanan suorien sitaattien ympärille laitetaan lainausmerkit.  

Esimerkki lyhyestä suorasta sitaatista: 

Tehokkaita tiimejä voi olla vaikea kuvata, koska ”korkea suorituskyky yhdellä osa-alueella ei johda korkeaan suorituskykyyn toisella osa-alueella” (Ervin et al., 2018, s. 470). 

Yli 40 sanan suorat sitaatit

Vähintään 40 sanan suorat sitaatit muotoillaan lohkositaateiksi, joiden yhteydessä ei käytetä lainausmerkkejä. Aloita lohkositaatti uudelta riviltä ja sisennä koko lohko 0,5 tuumaa vasemmasta marginaalista. Viitteen omistaja voidaan merkitä lohkositaatissa kahdella tavalla: a) mainitaan lähde suluissa lainauksen viimeisen välimerkin jälkeen tai b) mainitaan kirjoittaja ja vuosiluku lainausta edeltävässä selostuksessa ja laitetaan vain sivunumero sulkuihin lainauksen viimeisen välimerkin jälkeen. Kummassakaan tapauksessa ei lisätä pistettä sulkeiden jälkeen. 

Esimerkki lainauslohkosta: 

Tutkijat ovat tutkineet, miten ihmiset puhuvat itselleen: 

Sisäinen puhe on paradoksaalinen ilmiö. Se on kokemus, joka on keskeinen monien ihmisten jokapäiväisessä elämässä, ja silti se asettaa huomattavia haasteita kaikille pyrkimyksille tutkia sitä tieteellisesti. Monenlaiset menetelmät ja lähestymistavat ovat kuitenkin yhdessä valaisseet sisäisen puheen subjektiivista kokemusta ja sen kognitiivisia ja neuraalisia taustatekijöitä. (Alderson-Day & Fernyhough, 2015, s. 957.) 

Lainauslohko ja kertova lainaus: Flores et al. (2018) kuvasivat, miten he käsittelivät mahdollisia tutkijan ennakkoluuloja työskennellessään värillisten transsukupuolisten ihmisten intersektionaalisen yhteisön kanssa: 

Kaikki tutkimusryhmän jäsenet kuuluivat leimattuun ryhmään, mutta heillä oli myös etuoikeutettuja identiteettejä. Koko tutkimusprosessin ajan kiinnitimme huomiota tapoihin, joilla etuoikeutetut ja sorretut identiteettimme saattoivat vaikuttaa tutkimusprosessiin, tuloksiin ja tulosten esittämiseen. (s. 311) 

Ensi- ja toissijainen lähde

Tieteellisessä työssä primaarilähde raportoi alkuperäisen sisällön, kun taas sekundaarilähde viittaa sisältöön, joka on raportoitu ensimmäisen kerran toisessa lähteessä. Hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti etsi ensisijainen lähde, lue se ja siteeraa sitä suoraan sen sijaan, että siteeraat toissijaista lähdettä, jos se on mahdollista. Etsi, lue ja siteeraa alkuperäistutkimusta suoraan sen sijaan, että siteeraat esimerkiksi opettajan luentoa, oppikirjaa tai tietosanakirjaa, joka puolestaan siteeraa alkuperäistutkimusta (ellei ohjaaja ole määrännyt sinua toimimaan toisin). 

Mainitse toissijaisia lähteitä vain harvoin – esimerkiksi silloin, kun alkuperäinen teos on loppunut, sitä ei ole saatavilla tai se on saatavilla vain kielellä, jota et ymmärrä. 

Noudata näitä ohjeita, kun viittaat toissijaiseen lähteeseen: 

  • Tee lähdeluetteloon merkintä käyttämästäsi toissijaisesta lähteestä. 
  • Ilmoita tekstissä ensisijainen lähde ja kirjoita käyttämäsi toissijainen lähde ”kuten mainittu”. 
  • Jos ensisijaisen lähteen julkaisuvuosi on tiedossa, merkitse se myös tekstiviittaukseen. 
  • Jos esimerkiksi luit Lyonin ym. teoksen (2014), jossa viitataan Rabbittin (1982) teokseen, etkä itse voinut lukea Rabbittin teosta, mainitse alkuperäislähteenä Rabbittin teos ja sen jälkeen Lyon ym. teos toissijaisena lähteenä. Ainoastaan Lyonin ym. työ näkyy lähdeluettelossa. Tekstissä viite näyttää seuraavalta: (Rabbitt, 1982, siteerattu teoksessa Lyon et al., 2014). 
  • Jos primaarilähteen vuosiluku ei ole tiedossa, jätä se pois tekstissä olevasta viittauksesta. Esimerkki näyttää viitteenä seuraavalta: Allportin päiväkirja (siteerattu teoksessa Nicholson, 2003). 
Lähdeluettelo

Lähteet listataan kirjoittajien sukunimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Jos usealla lähteellä on sama tekijä, vanhempi lähde tulee lähdeluetteloon ensin. 

Jos samalla tekijällä on useita viitteitä samalta vuodelta, järjestetään lähteet aakkosjärjestykseen lisäämällä vuosiluvun perään kirjaimia:  

esim. Virtanen, V. (2022a), Virtanen, V. (2022b). 

Jos teoksen nimessä on otsikko ja alaotsikko, käytä niiden välissä kaksoispistettä, paitsi jos teoksessa on käytetty jotain muuta välimerkkiä. Jos teoksen nimeen kuuluu kaksoispisteen tai ajatusviivan jälkeinen alaotsikko, kirjoita se suomenkielisessä teoksessa pienellä alkukirjaimella, muunkielisessä isolla. Kysymysmerkin, huutomerkin tai pisteen jälkeinen alaotsikko alkaa aina isolla alkukirjaimella. 

Lähteiden selitykset on suomennettava: esimerkiksi Teoksessa (ei ”In”), toim. (ei ”ed./eds.”), s. (ei ”p./pp.”), 3. painos (ei ”3rd edition”), ym. (ei ”et al.”). Kustantajan toimipaikkaa ei suomenneta; ilmoita se sillä kielellä, jota teoksessa on käytetty. 

Lähteet:  

Altrichter, H., Feldman, A., Posch, P. & Somekh, B. 2008. Teachers investigate their work. An introduction to action research across professions. Routledge. 

Angelo, E. 2016. Music educators’ expertise and mandate: Who decides, based on what? Action, Criticism, and Theory for Music Education 15, 2, 178–203.  

Battersby, S. L. & Verdi, B. 2014. The Culture of professional learning communities and connections to improve teacher efficacy and support student learning. Arts Education Policy Review 116, 1, 22–29. doi:10.1080/10632913.2015.9700 96 

Brownlee, J. L., Ferguson, L. E. & Ryan, M. 2017. Changing teachers’ epistemic cognition: A new conceptual framework for epistemic reflexivity. Educational Psychologist 52, 4, 242–252. doi: 10.1080/00461520.2017.1333430 

Burnard, P. 2016. Introduction. The context for professional knowledge in music teacher education. Teoksessa E. Georgii-Hemming, P. Burnard & S. E. Holgersen (toim.) Professional knowledge in music teacher education. New York: Routledge, 1–15. 

Darling-Hammond, L., Hyler, M. E. & Gardner, M. 2017. Effective teacher professional development. Palo Alto: Learning Policy Institute. 

Day, C. & Hadfield, M. 2004. Learning through networks: Trust, partnerships and the power of action research. Educational Action Research 12, 4, 575–85.  

Easterby-Smith M. & Lyles M. A. (toim.) 2011. Handbook of organizational learning and knowledge management (2nd ed). Chichester: Wiley. 

Eilks, I. 2014. Action research in science education. Teoksessa T. Stern, A. Townsend, F. Rauch & A. Schuster (toim.) Action research, innovation and change. International perspectives across disciplines. London & New York: Routledge, 156–176 

Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P. & Paloniemi, S. 2013. What is agency? Conceptualizing professional agency at work. Educational Research Review 10, 45–65. doi: 10.1016/j.edurev.2013.05.001  

Gaunt, H. 2013. Promoting professional and paradigm reflection amongst conservatoire teachers in an international community. Teoksessa H. Gaunt & H. Westerlund (toim.) Collaborative learning in higher music education. Surrey: Ashgate, 49–62. 

70FJME 01 2023 Vol. 26Artikkelit 

Gaunt, H. & Westerlund, H. 2021. Invitation. Teoksessa H. Westerlund & H. Gaunt (toim.) Expanding professionalism in music and higher music education – A changing game. Routledge, Sempre, xiii–xxxiii 

Gaunt, H. & Westerlund, H. 2013. Prelude: The case for collaborative learning in higher music education. Teoksessa H. Gaunt & H. Westerlund (toim.) Collaborative learning in higher music education. Surrey: Ashgate, 1–9. 

Hakkarainen, K. 2013. Mapping the research ground: Expertise, collective creativity and shared knowledge practices. Teoksessa H. Gaunt & H. Westerlund (toim.) Collaborative learning in higher music education. Surrey: Ashgate, 13–26. 

Hakkarainen, K., Lallimo, J., Toikka, S. & White, H. 2011. Cultivating collective expertise within innovative knowledge-practice networks. Teoksessa S. Ludvigsen, A. Lund, I. Rasmussen & R. Säljö (toim.) Learning across sites: New tools, infrastructures and practices. New York: Routledge, 69–86. 

Hakkarainen, K., Paavola, S. & Lipponen, L. 2004. From communities of practice to innovative knowledge communities. LLine – Lifelong Learning in Europe 9, 2/2004, 74–83.Heggen, K. 2008. Profesjon og identitet. Teoksessa A. Molander & L. I. Terum (toim.) Profesjonsstudier. Oslo: Universitetsforlaget, 321–32. 

Heron, J. 1996. Co-operative inquiry. Research into the human condition. London: Sage. Herr, K. & Anderson, G. 2005. The action research dissertation: A guide for students and faculty. London: Sage Publications. 

Huttunen, R. & Heikkinen, H. L. T. 1999. Kriittinen teoria ja toimintatutkimus. Teoksessa H. Heikkinen, R. Huttunen & P. Moilanen (toim.) Siinä tutkija missä tekijä. Jyväskylä: Atena, 155–186. 

Ilmola-Sheppard, L., Rautiainen, P., Westerlund, H., Lehikoinen, K., Karttunen, S., Juntunen, M.-L. & Anttila, E. 2021. ArtsEqual: Tasa-arvo taiteen ja taidekasvatuksen palveluiden suuntana. Helsinki: ArtsEqual. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-353-042-3   

Juntunen, M.-L. 2014. Teacher educators’ visions of ideal teaching practices and pedagogical training within instrumental higher music education. An interview study in Finland. British Journal of Music Education 3, 2, 157–177. 

Kelchtermans, G. 2009. Career stories as gateway to understanding teacher development. Teoksessa M. Bayer, U. Brinkkjaer, H. Plauborg & S. Rolls (toim.) Teachers’ career trajectories and work lives. Dordrecht: Springer, 29–47. doi: 10.1007/978-90-481-2358-2 

Laes, T., Westerlund, H., Väkevä, L. & Juntunen, M.-L. 2018. Suomalaisen musiikkioppilaitosjärjestelmän tehtävä nyky-yhteiskunnassa: Ehdotelma systeemiseksi muutokseksi. Musiikki 48, 2, 5–25. 

Laes, T. & Westerlund, H. 2017. Performing disability in music teacher education. Moving beyond inclusion through expanded professionalism. International Journal of Music Education 36, 1, 34–46.Musiikkikoulutuksen visio 2030. https://www.musiikkikoulutuksenvisio.fi/  

OKM 2007. Opettajankoulutus 2020. Opetusministeriön työryhmän muistioita ja selvityksiä, 44. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-432-0 71 Musiikkikasvatus 01 2023 Vol. 26Articles 

OKM 2016. Opettajankoulutuksen kehittämisen suuntaviivoja. Opettajankoulutusfoorumin ideoita ja ehdotuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja, 34. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-426-9  

O’Neill, J. 1995. On schools as learning organizations: A conversation with Peter Senge. Self-Renewing Schools 52, 7, 20–23. 

Partti, H. (painossa). Mapping the field of composing pedagogy in Finland: From musical inventions to cultural participation. Teoksessa A. Ziegenmeyer, J. Grow, M. Faultley & K. Devaney (toim.) The Routledge companion to teaching music composition in schools: International perspectives. Oxford: Routledge. 

Pekkilä, S. 2021. Jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen taideopettajan muuttuvan työn voimavarana. Teoksessa S. Pekkilä, M. Rastas & E. Laakso (toim.) Mahdolliset maailmat. Puheenvuoroja taidealojen opettajuudesta ja opettajakoulutuksen kehittämisestä. Taideyliopisto, 223–239. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-353-034-8 

Persson, R. 1996. Brilliant performers as teachers: A case study of commonsense teaching in a conservatoire setting. International Journal of Music Education 25, 4, 431–44. 

Ruthmann, A. & Mantie, R. 2017 (toim.) Oxford Handbook of Technology and Music Education. Oxford: Oxford University Press, 257–276. 

Rämö, A. 2020. Tämä ei nyt ole ihan ookoo. Suomen Kuvalehti. Haettu 17.4.2023 osoitteesta https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellista-vakivaltaa-opiskelijaa-kohtaan-taidekoulut-luovivat-opiskelijoiden-vaatimusten-keskella/?shared=1148185-b8710b50-10   

Stern, T. 2014. What is good action research? Reflections about quality criteria. Teoksessa T. Stern, A. Townsend, F. Rauch & A. Schuster (toim.) Action research, innovation and change. International perspectives across disciplines. London & New York: Routledge, 202–220. 

Timonen, V. 2020.Co-constructing globalizing music education through an intercultural professional learning community -A critical participatory action research in Nepal. Studia Musica 83. Helsinki: Sibelius-Akatemia. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-171-3   

Triantafyllaki, A. 2010. Performance teachers’ identity and professional knowledge in advanced music teaching. Music Education Research 12, 1, 71–87. doi:10.1080/14613800903568254   

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. 

Väkevä, L., Westerlund, H. & Ilmola-Sheppard, L. 2017. Social innovations in music education: Creating institutional resilience for increasing social justice. Action, Criticism, and Theory for Music Education 16, 3, 129–47. doi:10.22176/act16.3.129 

Välimäki, S. & Mononen, S-I. (toim.) 2018. Musiikki muutosvoimana: aktivistisen musiikintutkimuksen manifesti. (Acta Musicologica Militantia). Tutkimusyhdistys Suoni ry. Haettu 18.2.2023 osoitteesta https://www.suoni.fi/julkaisut 

Westerlund, H. 2021. Taidekasvatus notkeassa modernissa: Systeeminen näkökulma suomalaisen musiikkioppilaitosjärjestelmän tulevaisuuteen. [Arts education in liquid modernity: A systems view to the future of Finnish music schools]. Synteesi 4, 74–96. 72FJME 01 2023 Vol. 26Artikkelit 

Westerlund, H., Karlsen, S. & Partti, H. (toim.) 2020. Visions for intercultural music teacher education. Cham: Springer. https://link.springer.com/content/pdf/10.1007%2F978-3-030-21029-8.pdf 

Westerlund, H., Karttunen, S., Lehikoinen, K., Laes, T., Väkevä, L. & Anttila, E. 2021. Expanding professional responsibility in arts education: Social innovations paving the way for systems reflexivity. International Journal of Education & the Arts 22, 8. doi: http://doi.org/10.26209/ijea22n8 

Westerlund, H., Partti, H. & Karlsen, S. 2017. Identity formation and agency in the diverse music classroom. Teoksessa R. MacDonald, D. Miell & D. Hargreaves (toim.) The Oxford handbook on musical identities. Oxford: Oxford University Press, 493–509.